lauantai 18. toukokuuta 2013

Pesupäivä ja synttärit

Tänään oli Matskun pesupäivä ja torstaina oli synttärit.

Torstaina ei juhlittu, vaikka silloin olikin Matupelin merkkipäivä. Kääntyi meidän ikinuori taas vuoden vanhemmaksi ja nyt jatkuu elämä 17 vuotiaana. Niin ne vain vuodet menee eteenpäin ja meille tulleesta 9 vuotiaasta Nallesta on tullut jo vanha ja viisas. Tänään todettiin, että sehän on kuin hyvä viini - paranee vanhetessaan.

Tänään niitä synttäreitä sitten juhlittiinkin ilman satulaa ratsastelun (sivumennen sanoen on vanhus vaan niin paljon letkeempi ja parempi ratsastaa kesällä ja lämpimällä), pesun ja superherkkuhetken merkeissä. Äiti kävi ostamassa Hexociliä Matupelille muutaman täsmäpaikan pesuun ja samalla teki pienen heräteostoksen. Äiti osti Pharma wash & go ompuntuoksuista shampoota. Ennen ollaan pesty ihan rosnkisti vaan Teebolilla ja on puhdas tullut! Teebolpesusta poiketen tulikin omppupesu. Saattoi se raikkaalle omenalle tuoksuminen ottaa suomalaisella äijällä vähän egon päälle. No toivottavasti tarhassa tytöt tykkäsivät ;)


Uitettu reppana.


Superherkku:
Resepti:
1 omena
1 banaani
1 appelsiini
3 porkkanaa
3 kuivattua leipäviipaletta
pari nippua voikukanlehtiä
kastikkeeksi melassia

Matupelin mielestä parasta sekoituksessa oli leipäpalat, joissa oli melassia, tokana meni appelsiinit, banaanit ja porkkanat melko tasaisesti, sitten tuli omena ja ihan viimeiseksi jätettiin vihreät, niihin ei ennen edes koskettu, vaikka yritin jopa tarjota.

Ja pitihän herkut syödä koko turvalla ja nenällä!

sunnuntai 5. toukokuuta 2013

Kiinni jäit!x2

Eräänä tuulisena päivänä ajassa taaksepäin:

Senkin Matupeli! Ihan lurjus koko rakas hevonen! Mitään satulaongelmaa meillä ole! (tai saattaa vaikka ollakin, mutta ei se isoin ongelma yhteistyössämme ole) Tänään nimittäin jätkä jäi kiinni Marin huijaamisesta! Turhan reippaissa alkuverkkaraveissa melkeen laukattiin ja verryttelylaukassa meinasi poika ottaa ja lähteä. Siinä sitten ikävästi päätin tehdä samanlaisen "säikäytyksen", kuin eräällä estetunnilla: ensin kerran pysäyttää ronskisti ja peruuttaa, sitten pari laukka-askelta ja sama heti uudestaan. Ei ollut sen jälkeen ongelmia meillä mistä askellajista, ympyrästä tai siirtymisestä huolimatta! Ihan kaikki ongelmat ovat olleet vain kontrollin puutetta! Matupeli on tyytyväisenä saanut kuskata "pikkutyttöä", kun itse olen ihmetellyt miksei hevonen toimi vaikka aikaisemmin toimikin.

Nykyhetkeen:

Myös Matupeli on "tarkkailussa" jäätyään kiinni Ninnan seksuaalisesta ahdistelusta. Matupeli oli päättänyt aloittaa nyt jo tyttöjen perässä juoksun. Voi poikaa. Oli kuulemma jalkojen välissä ollut hyvä tuuletus, kun kaikki esillä oltiin juoksenneltu tammojen perässä. Sopivasti, kun Divina oli ensimmäisenä tarhasta haettu, oli Matsku keksinyt alkaa Ninnaa astumaan. Nyt olis poitsun parempi ottaa iisisti, että saa tyttöjen kanssa vielä ollakin eikä joudu eristyksiin! :D Tänään jopa passierin toisella koeajolla herra hirnui kolmesti maneesissa tyttöjen perään. Voi reppanaa!

Minä en keskity ja sählään ja ei kyllä hevonenkaan hyvin mene, kuten ei monesti muulloinkaan. Selässä on koeajossa se passier, jolle menetin sydämeni ja äitikin siitä taisi tykätä. Huomenna voisin tunnilla opastuksessa katsoa miten satula istuu.

Ja tuntuu että oon lihonu! :D Eikun ruokaa vähemmälle ja lisää liikuntaa!

lauantai 4. toukokuuta 2013

Tyttöjä ja mustasukkaisuutta

Matupeli ja tytöt! Hokit on otettu jaloista koko konkkaronkalta - Ninnalta lähti jopa kengätkin - ja saattoi heidän iloinen yhteiselo tarhassa alkaa. 

Matsku oli hieman ihmeissään tarhaan taluttaessa, kun ei ollut se sama vanha tarha. Ei sitä hirveästi kuitenkaan näyttänyt kiinnostavan, sillä Marilla oli heinää ja poitsun asenne on aina "so cool". (Paitsi jos joku laukkailee raviradalla, kuten toissapäivänä) Pari inahdusta kuului Matupelin ja Divinan välillä ja siinä se, niin hurjaa menoa oli. Myös tytöt Ninna ja Divina saivat liikuntaa, kun Divina otti asiakseen olla hyvin mustasukkainen ja paimentaa Ninnaa pysymään poissa meidän ukonkörilään luota. Ninna niin olisi halunnut Matupelin kaveriksi mennä, mutta eihän sitä pääse, kun toinen ei päästä. No Matupeli tyytyi hyvin omaan heinäkasaan ja otti auringossa lungisti. Jos ei oo naisia, niin onneksi on ruokaa.


"Tytöt heii, ei oo reiluu!"

Eräs tietty koulusatula on harkinnassa! Olin onnesta soikea, kun sitä penkkiä koeratsastin! Se on Passierin Grand Gilberd Extra 16"/Wide! Tallinpitäjä kävi hakemassa itselleen, siis hevoselleen, satuloita sovitukseen ja testasin niistä yhtä koulusatulaa hetken mielijohteesta. Tallinpitäjä kokeili sen pojan selkään, kun oma silmäni ei mikään harjaantunein ole, köhköh. Hups vaan, kun saattoi se ihan hyvin istuakin. Sitten vaan muut releet kiinni ja ratsaille!

Jes, kuinka kivalta tuntui! Se ei ollut sellainen ilmatyynyeriste pyllyn ja hevosen välistä ja jalatkin tuntuivat jäävän enemmän paikalleen. Se myöskin pysyi paremmin pojan selässä kuin oma yleiswintecimme. Se keikkui tosi vähän. Leveys oli hyvä ja se ei ollut liian suora, eikä liian kaareva, eikä liian pitkä. Ja isoin ratsastukseeni ja istuntaan vaikuttava ero verrattuna meidän winteciimme oli istuimen leveys! Se oli kapea: juuri sellainen missä mun lantion ja lonkkien on hyvä olla! Meidän wintecissä istuin on niin leveä (moni minua isompikin, eli yli kokoluokan 155 cm..., ihminen on sen leveyden huomannut), että mulla meinaa sattua jonnekin lantion ja lonkan alueelle. En tarkalleen tiedä mihin se käy, sillä en ole kartalla ihmisen anatomiasta tarpeeksi hyvin, mutta jonnekin sattuu istuessani satulassa kunnolla oli jalustimet melkein mitä vain. Estejalustimilla tuntuu kaikista vähiten, mutta en minä nyt jalat korvissa just ja just satulan siivet ylittäen halua koko aikaa ratsastella, vaikka toki ratkaisu se sekin on ja jotkut siitä pitävät ja niin tekevät. Maku asia! ;) Koulupenkki kutsuu minua armottomasti! Nyt vaan täytyy harkita. Himoitsen sitä kyllä jo liikaa...

Jäbä kelpaisko sulle cool Passier?

Torstaina oli kanssa Pekosen valmennus ja hitsi, että teki gutaa! Tehtiin väistöjä käynnissä, ravissa ja laukassa. Tuli hyviäkin juttuja ja kehuja onnistumisista, mutta itse ratsastin usein ihan hassusti ja pieleen ja istuin paino väärällä puolella ja lista jatkuu. Niin paljon korjattavia virheitä, että välillä unohdan kuunnella hevosta. Keskityn korjaamaan sitä, tätä ja tuota ja sitten hevonen tekeekin mitä sattuu allani, kun unohdin kuunnella. Hirveää, mutta tältä tuntuu. Oli myös tosi kiva jutella Pekosen kanssa siitä, jos uskaltaudun tämän liian monen vuoden jälkeen kilpailuihin, mistä luokasta aloitan. Vastaukseksi sain helpon C:n! Helpotus. Olen kuullut kahdesta suunnasta, että helppoon B:hen vaan, mutta on jotenkin arveluttanut. Matupelin hallinta ei ole mulla niin hyvä, että radasta saisi siistiä mitenkään tekemällä, kun jo itse ratsastus ei ole tarpeeksi siistiä. Eihän Matupeli mulla kulje edes peräänannossa ja se vaaditaan jo helpossa B:ssä. Mun ratsastustaidoissa on isoja aukkoja. :D Onneksi tästä pääsee vain ylöspäin! Mä aina pohdiskelen ja ihailen, miten saisin Matupelin toimimaan yhtähyvin kuin jotkut muut, vaikka Heikki, saa sen menemään. Tarkoittaa vaan yksinkertaisesti, että pitää treenata ja oppia lisää, kun eihän tästä muuten mitään tule!

Ja ne vatsalihakset.... voisin vaikka aloittaa joskus.