Kylmää rautaa

Joo! Oon kerran aikasemmin ratsastanu pelham-kuolaimella ja silloinkin menin hevosella, joka tuntui aivan liian helpolta Matupeliin verrattuna. Näin tarkennukseksi Pepe ei sitä kuitenkaan ole, vaikka onkin paljon herkempi ja osittain nöyrempi ratsastaa. Siinä on omat haasteensa, kuten kaikissa hevosissa. En huomannut suuria muutoksia muussa, kuin siinä, että hevonen haki virkkuukoukkuun ja kuolaimen taakse. Johtuikohan siitä pelhamin vipuvarrensta, kun deltoilla ratsastin?

No itse asiaan! Ratsastin Matupelillä Veeran estevalmennuksessa normaalilla pelhamilla kahdella ohjalla. Ilmeeni jo tuntumaa ottaessa oli kuin tässä kuvassa:

Hevonen ei karannut missään askellajissa, se ei myöskään painanut kädelle. Sai olla kevyt, hyvä ja tasainen tuntuma koko ajan ilman, että poitsu päätti ottaa ohjat omiin käsiinsä. En osaa sanoin kuvailla helpottuneisuuden tunnetta, joka minut valtasi, kun ei tarvinnut jarrutella ja varmistella, vaan pystyi keskittymään ratsastamaan ja istumaan ja tekemään oikein hevosen selässä, sillä kaikki tuo muuttuu yllättäen hankalaksi, kun Matsku ottaa vähän vauhtia, kiskoo irti satulasta ja tekee kaikkensa, jotten pysty ratsastamaan kunnolla ja joudun apukuskin paikalle. Mikä riemu, kun onnistui ja hevonen oli ratsastettavissa (vaikka unohdinkin ratsastaa kun pelhamilla oli niin jännä vaikutus hevoseen)! Tiedän, että kehittyessäni en tarvitse enää pelhamia Matskun ratsastettavuuden säilyttämiseen, sillä sitten minä olen se ovela ja istun ja vaikutan, vaikka Matupeli yrittäisi mitä! (Ainakin suuresti näin toivon)

Herra pelham-porkkana-kuola-suu!

Tässä video! Annettakoot minun virheeni (tiputukset ja raviin tippumiset ja huonot käännökset) tällä kertaa anteeksi - pelham vei kaiken huomion.

Satula pohdituttaa yhä. Ratsastettiin Ninnan 17,5 " Wintecin Isabella Werthin vanhalla mallilla. Istui paikallaan näin minun ja äidin superamatöörisilmään aika.... tavallisesti(?): ei mitenkään kipottanut selkeästi vinossa, vaan emme kyllä osanneet erottaa istuiko kuin nenä päähän. Ratsastettaessa se liikkui turhan paljon takaa ylös alas ja oli muutenkin rungolaan aivan liian pitkä. Luulisin, että keikkuminen tarkoittaa satulan olevan edestä liian leveä. Samaa ongelmaa huomattiin ennen estetuntia myös meidän omassa Wintecissämme erään tallillamme hevosia pitävän naisen kanssa, kun satula oli selässä hoitopaikalla, tosin vain löysällä vyöllä, mutta keikkui silti. Kokeilen keikkuuko kun laitan vyön oikealle tiukkuudelle. Hassua. Jeffriesin satula kävi ahtaaksi ja nyt saattaa käydä väljäksi. Tämän hetkistä 16,5 " Winteciämme etsiessämme sanoi satulansovittaja kerran, että hevosellemme sopisi koulusatula, sillä sen siivet eivät tule niin eteen kuin yleis- ja estesatuloissa, joten massiivisille lavoille jäisi tilaa. Hmm. Paljon on mietittävää näissä asioissa tietämättömällä. Toivottavasti vain ei nyt mene ihan häränpyllyksi koko satula asia.

Pohdintaa aiheuttaa myös Matupelin jalat. Se täyttää ensikuussa 17 vuotta ja se ei enää mikään nuori oripoika ole, vaikka toisinaan niin itse luuleekin. Sen jalat ovat aina välillä melko kankeat kun aloittaa ratsastuksen. Alkuraveissa ensimmäiset 3-5 kierrosta maneesissa mennään ihan ronskisti pitkin ohjin kun takajalat tuntuvat melkein jopa tönköille ja hoitopaikalla nosteltaessa nivelet naksahtelevat. Tästä huolimatta Matupeliä nyt muutamaan otteeseen hieronut hieroja-opiskelija sanoi, että sillä on yllättävän hyvä liikkuvuus nivelissä ja muutenkin. Hän myös sanoin, että nivelten naksahtelu kertoo vähäisistä nivelvesteistä. Se taas saattaa aiheuttaa nivelten kulumista, mikä ei ole hyvä juttu. En tiedä mitä pitäisi tehdä, syöttää, suojittaa tai muuta vai pitäisikö vaan hyväksyä vanhenevan hevosen vaivat? Tahtoisin ehkäistä tönkköjä jalkoja niin paljon kuin vain mahdollista, mutta tarvittava määrä tietotaitoa tuntuu puuttuvan. En todellakaan halua ilman varmaa tietoa alkaa sohimaan mitä sattuu ruokaan ja jalkoihin laittamalla linimenttiä, lämpö- ja/tai kylmäyssuojia tai muita juttuja minkä ehtii, kun en ihan oikeasti tiedä, mistä voi aloittaa ja mitä kannattaa tehdä ja mikä toimii mihinkin. Tarvitsisin nyt joltain tietotaitoa omaavalta konsultaatiota asioista, sillä en tiedä, osaanko elää tämän jalka-paniikkini kanssa ilman, että teen asioille jotain, mikä ehkä enemmän rauhoittaa minun mieltäni kuin muuttaa tilannetta mihinkään. Olen myös pohtinut josko syöttäisin kiiltävä karvaiselle hyvinvoivalle hevoselleni kauran lisäksi (tai pikemminkin vaihtaisin osan kaurasta) johonkin muuhun, mutta sitäkään en tiedä mihin, sillä hevonen voi hyvin ja energisesti ja ei ole eläessään luultavimmin syönyt kauraa kummempaa tavaraa, ainakin meillä ollessaa ei ole muuta väkirehua saanut, jos kivennäiset ja kesäiset lisäsuolat jätetään laskuista.

Näitä vein tallille Lavitalta tippumisen johdosta. Tosin ne saivat ennen tallille vientiä vielä kuorrutteen.