lauantai 6. syyskuuta 2014

Kentän laidalta huutelua

Valmennusta, ohjausta opetusta, asiattomia kommentteja. No ei ehkä viimeisiä.

Itse olen ihan onneton ohjaamaan muita ratsastajia. Suorastaan todella surkea. Mieluummin itse olen ohjattavana ja valmentajan huuteluiden kohde kuin huutelija itse. Välillä joudun kuitenkin itse myös huutelemaan. Yleensä silloin joku tuttuni tulee ratsastamaan Matupelillä ja Matupelin ollessa Matupeli saan ja joudunkin antamaan hieman ohjeita, kaverin kokemuksesta riippuen tietysti enemmän tai vähemmän.
Olenkin huomannut, että osalla ratsastajista Matupeli toimii mun ohjeilla tosi kivasti ja joillain ei. Syytä tähän en tiedä. Ollaanko vain niin erilaisia ratsastajia keskenämme, puuttuuko osalta osaamista tai kokemusta vai onko minun neuvoissa päiväkohtaisesti enemmän tai vähemmän vikaa vai onko vaihtoehtoja niin monia kuin ratsastajia? Jos taas ratsastajalla on alla joku muu kuin Matupeli ei mun ohjeilla tee yleensä hölkäsen pöläystä. Ehkä vain en osaa antaa juuri sille ratsukolle sopivia ohjeita tai en vain osaa nähdä mihin hevonen kuskin alla milloinkin reagoi ja mitä kuski tekee ja miten ja ja ja. Onneksi en ole valmentaja  ja satunnaiset muiden neuvomiset voin pitää minimissä, vaikka siinä oppiikin uutta. Oppii katsomaan hevosta ja ratsastajaa hyvin eri tavalla, kun joutuu pohtimaan mitä pitää ratsastajan tehdä selässä, jotta saavutetaan haluttu asia, eikä voi vaan tehdä ja ratsastaa "mutulla" niinkuin itse selässä työskennellessä. Tätä katsomista vaikeuttaa vielä se, että selässä oleva ratsastaja saattaa olla ratsastukseltaan, pohjeavuiltaan ja kädeltään ja istunnaltaan ihan erilainen kuin sinä itse, vaikka kaikkihan me pyrimme ratsastamaan "oikein". ;) Kaiken lisäksi tähän porukkaan kuuluu vielä hevonen, joka voi olla sellainen jota en itse osaisi ratsastaa yhtään mitenkään ollenkaan, sillä niitäkin on monenlaista ja monentasoista, tahmeaa ja reipasta, helposti hermostuvaa ja sitten kylmäpäistäkin kylmäpäisempää, koulutettua ja raakaa.
Minin kanssa käyntipiruettia
Tästä päästäänkin siihen, miten paljon arvostan valmentajia, jotka osaavat antaa neuvoja, jotka toimivat. Ja yleisesti ottaenkin valmentajia ja opettajia ja ohjaajia yms, joiden huutelusta edes joku ratsastaja tai ratsukko saa jotain irti, sillä olen huomannut ettei se huutelukaan ole helpoimmasta päästä. Itse olen myös ollut monenlaisessa valmennuksessa, hyvässä ja huonossa, toimivassa ja epätoimivassa. Kaikki valmentajatkaan eivät ole joka välissä toimineet, vaan aina on kausia kun joku valmentaja toimii ja toinen ei. Välillä kaipaa selkeitä neuvoja mitä tehdä ja mitä apua käyttää, jotta saa halutun tuloksen ja välillä sellainen valmennus, jossa pääsee itse "raisemaan ongelmia" on kohdillaan.
Kaasu meinasi hirttää kiinni...
Tämä kaikki pohdinta kumpusikin nyt siitä, että sain ohjata erästä kaveriani Matupelin selässä, vaikka hän ei ohjeita olisi tarvinnutkaan oikeasti, sen verran taitoa ainakin löytyy ja pääsin myös neuvomaan kaveriani ylläpitoheppansa kanssa ja olin kyllä aivan onneton ohjeistamaan kummallakin kerralla :D.
Lopussa oli ihan sievää laukkaa, vaikka jarruttaa sai kuitenkin ihan kunnolla
Kiitos kuvista Anni Ihalaiselle!