Meillä ennen kesätaukoa tuli pieniä muutoksia valmennuksiin. Siirissä ei olla käyty sitten kevään, kun mun jalka levisi. Sain limapussintulehduksen vasempaan kantapäähän ja viikon saikkua kävelykieltoineen, mutta loppupelissä parantumiseen meni noin kolme viikkoa ilman ratsastusta. Tälläkin ajanjaksolla poika paisui, mutta äkkiä se oli taas ruodussa. En tiedä miten lääketieteellisesti oikeaa arveluni on, mutta luulen, enkä ole ainoa, joka luulee, että kantapään leviäminen johtui liian jumisesta ja rasittuneesta alaselästä, jolle ei meidän wintecin penkki tee liian leveine istuimineen hyvää.
Kun aloin lepäilyn jälkeen ratsastaa, en voinut satulalla ratsastaa ollenkaan. Satulan kanssa käynnissä mun vasen jalka toimi, mutta heti ravissa ja laukassa se alkoi puutua ja muuttua pökkelöksi, joka vain roikkui hevosen sivulla. :D Ei kuulosta kovin herkulliselle, eikä se sitä ollutkaan, muttei se nyt maailmanloppu ollut. Satulalla ratsastaminen piti siis jättää ja niin sai jäädä Siirinkin valmennukset, sillä niistä selviäminen ilman penkkiä voisi olla haaste ja Matupeli saattaisi saada uutta intoa olla tottelematon. Kokeilin sitten Minin valmennuksia, kun meidän tallille saapui.
Mini osoittautui loistavaksi! Lämpimästi suosittelen! Matupelille teki todella hyvää ja hevonen alkoi suoristamisen ja etupään nostelun seurauksena kulkea paljon paremmin ja kaikki, valehtelematta jokainen osa-alue Matupelissä muuttui parempaan suuntaan. Ehkä siis pieni vaihtelu valmennuksessa teki hyvää sekä kuskille että hevoselle. Muistaakseni aapailin keväällä, että kaivattaisiin monipuolisempaa valmennusta, vaikka Siiri onkin hyvä. Vaihtelu virkistää tai ainakin niin sanotaan. :D Myös Minin opit kuulostaa todella loogisille mun korvaan, joten ehkä niitä on sitten myös helppo toteuttaa yksinään ratsastellessa?
Muuta kummaa ja erikoista ei ole sitten tapahtunutkaan. Ministä on kuvattuna ihan kamalasti videota yhdeltä tunnilta, kun äiti päätti videoida melkein koko tunnin. En ole jaksanut katsoa kaikkea sitä materiaalia läpi, vaikka hyvää voisi tehdä. Se kaikki on tosin toiselta Minin tunnilta, jolloin menin ensimmäistä kertaa valmennuksen ilman satulaa, eikä se valmennus mennyt mitenkään maailman parhaiten tai siltä se ei ainakaan tuntunut.
Matupelin ratsastettavuus rupesi toisen Minin jälkeen tosiaan muuttumaan todella paljon. Matupelistä tuli hipluheppa(vertaa vanhat nokialaiset ja nykyiset hiplupuhelimet)! Nyt lievällä kauhulla odotan millainen junttura se on, kun hyppään sen selkään huomenna. Toivottavasti oikein hyvä, muttei pieni juntturaisuuskaan mahda haitata. Liekö saan sen kuitenkaan laitumelta kiinni, kun tänään jo oli haastavaa ja pusikoissa juoksemista. Kaiken lisäksi tänään poitsu pestiin ihan jo viilennyksen nimissä, mutta kuurattiin ihan muutenkin. Mahtaa olla loukkaantunut tai ainakin alemman kuvan ilma kertoo mitä mieltä asiasta oltiin. :D
Kesällä mökillä mulla ei ole juurikaan ratsastusmahdollisuuksia kovin paljoa, sillä Matupeli jää ruohikselle kesäksi. Kun asuimme Iisalmessa otimme ponskin mukaan aina mökille kesällä. Kävin kuitenkin sukulaisten ravitallilla Lentiirassa Matupelin vanhaa tuttua koittamassa! Se oli sellainen hieman lihava, mutta tosi ihana suomenhevosherra. Yllätyin miten hyvä tämä poika oli ratsastaa! Oli kyllä niin ihana ja vei ihan minun sydämen! Olen rakastunut! Ei kerrota tosin Matupelille, ettei tule mustasukkaiseksi.. :D
