Säännöllisen kerran viikossa ratsastuksen aloitin vuonna 2003 Koljonvirran ratsastuskeskuksessa äitini kanssa, joka oli nuorempana ollut hevosten kanssa tekemisissä kaiketi niin paljon kuin tuolloin hänen paikkakunnallaan oli ollut mahdollisuus. Menimme alkeiskurssille ja niin edelleen: niin miten ratsastus yleensä aloitetaan.
Oman hevosen hankinta pari vuotta myöhemmin oli hieman... "vahinko", mutta en minä, eikä äitinikään, ole sitä katunut lainkaan. Toivoin lemmikkiä, hamsteria, kun parhaalla kaverillakin oli sellainen. No tietenkin hamsteri jäi saamatta - sain hevosen, oikeastaan maksoin ihan itse 12-vuotiaana hevosestani puolet. Sitten tuleekin se vahinko kuvaan: olimme ulkomailla, ehkä Teneriffalla, kun isän sukulainen soitti ja tarjosi meille hevosta. En tiedä, mitä äitini päässä tuolloin liikkui, kun ei osannut suutansa kiinni pitää. Vasta syttynyt heppatytön sydänhän oman hevosen ajatuksesta riemastui ja on siitä asti pamppaillut kuin hullu, milloin raivosta ja milloin ilosta, juuri tuon hevosen seurassa.
Niin alkoi tämän ratsastajatytön hevosenomistaminen ja muuta ei tähän ole juuri mahtunut. Toki välillä on menty tuntiponeilla ja -hevosilla Koljonvirralla, kunnes vuonna 2008 Matupeli muutti Ruohojärven kartanon ylätalliin.
Sittemmin Ruohiksella olen yrittänyt kehittyä ratsastajana, kehittää Matupeliä ratsuna ja kehittää meitä ratsukkona valmennuksissa. Valmentajinamme on silloin tällöin toiminut Siiri Kyrö, Veera Ihatsu ja Anne-Mari Pekonen. Muutaman kerran olemme myös saaneet valmennusta Tiina Karkkolaiselta hänen käydessään tallillamme. En voi kuin kiittää heitä edistyksestämme ja olla tyytyväinen kaikkeen saavuttamaamme (mm. laukkaympyrät sujuu, eikä Matupeli niin villisti tahdo viedä ;D).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti