Minä siis. Hevosen selässä. Se aiheuttaa hieman ongelmia, kun alla on herra Matupeli. Ensinnäkin olen hyvin vahvasti oikeakätinen ja teen tosi paljon asioita oikealla puolellani, joten myös oikeapuoleni on useimmiten tiukempi ja enemmän sellaisessa "perusjumi" tilassa eli ei siis ollenkaan kipeä. Tämä aiheuttaa sitä, että oikea kylkeni livahtaa helposti hieman kurttuun sekä oikea istuinluu "valuu" taaksepäin melko holtittomasti eli toisinsanoen olen hyvin rutussa hevosen selässä ja välillä en tunne kuin vain yhden istuinluuni. Hirveää. Olen suorastaan järkyttynyt kieroudestani. Myös suunnasta huolimatta käteni ovat vinossa: oikea käsi on aina edempänä kuin vasen, kyllä, myös oikeassa kierroksessa ulko-ohjalla on erittäin suuri tuntuma, kun sisäohja saattaa olla aivan liian löysä.
Eihän nämä jutut aiheuttaisi ongelmaa läheskään niin paljoa, jos hevosena alla ei olisi Matupeli. Matupeli nimittäin ei suostu antamaan edes istuntavirheiselle minulle laukkaympyrää ilmaiseksi! Juuri se kierros missä istun ihan päin prinkkalaa on ongelmallinen laukkaympyröiden suhteen etenkin. Vasemmassa kierroksessa (ikuinen itkunaihe) laukatessani ympyrällä oikea istuinluuni jää taakse ja paino jää ulkoistuinluulle, oikea käteni työntyy eteen ja ulko-ohjan tuki häviää, vasenkylki menee ruttuun ja tadaa: kaikki ainekset Matupelin ympyrältä punkaamiseen lapa eellä tarjolla.
Ikäväkseni aina noin kierosti vasemmassa kierroksessa laukkaympyrää ratsastaneena on suorastaan tuskaisan hankalaa yrittää istua oikein Matupelin samalla tehdessä kaikkensa hankaloittaakseen oikein ratsastamistani. Onneksi Veera pistää istumaan järkevästi ja ratsastamaan Matupeliä estetunneilla kuten kuuluu ja vähän ottamaan yhteenkin niin, että sitten poitsu on kuin mikäkin enkeli seuraavan kerran ratsastettaessa.
Tänään onkin sitten taas Vladimirin maastakäsittelyharjoituksia. Tekee Matskulle ihan hyvää otella Vladimirin kanssa, kun Vladimir vaatii siltä ihan erilailla kuuntelua kun me lepsut omistajat. Toivottavasti Matupeli ei tee viimekertaisia ja katsele poispäin Vladimirista, kun hän yrittää ottaa hevoseen kontaksia....
Hei okei en ymmärrä mikä vaivaa youtubea ja bloggeria, kun normaalit videot ei vaan näy. Hmm. Noh. Pitää ottaa selvää. Muuten olisin laittanut Matupelin mielipiteistä videon, kun hän ilmaisee ne hännällään.
Laitetaan sitten kuva punapäästä, kun video ei onnistu.
Ei kiitos. En tahtoisi hapata, ärtyisää ja litimärkää hevosta, mikäli sen saisi kuivana ja täten hyväntuulisena. Tämän päivän sääolot eivät miellyttäneet Herra Matupeliä. Aamupäivä oli tarpeeksi hyvä loimetta ulkona riekkumiseen, mutta sitten lumisade yllätti meidän herkkähipiäisen. Silmääni osui autosta uloshypätessäni tämän näköinen hevonen.
Sisälle tuomani hevonen ei ollut ollenkaan iloinen lumisateesta ilmeen perusteella.
Sitten eikun harjaamaan lumet pois ja pikkuhiljaa varusteita niskaan ja liikkumaan. Teimme verryttelyn jälkeen hieman raipalla naputtelua siirtymisissä ja sain sen kuuntelemaan, vaikka jalkoja tuntui Matupelin mahan alla sijaistevan neljän sijasta miljoona.
Laukka on parantunut todella paljon Veeran pitämien kahden estetunnin ansiosta. Kaksi estetuntia ja Matupelin laukka parani varmaan kakskertaa paremmaks! Oikeassa kierroksessa pysyy ympyrällä jo ryhtiä ja vauhtikaan ei karkaa. Vasemmassa kierroksessa hommat sujuu niin kauan kun pojalla riittää jaksaminen. Sitten vauhti karkaa tai sitten se päättää hävitä ympyrältä, kuten hän tänään päätti tehdä. Se ei ollut sellainen kiltti pieni sievä punkaus, kuten normaalisti. Tällä kertaa oli ainekset holtittomaan kaahottamiseen ympäri maneesia. Saimme silti hidastettua hieman enne toista päätyä.
Herra kuikuilija kuuratukka. Taisi tässä kuvassa olla kameralaukkuni osittain hänellä suussa..
Virtaa oli ilmiselvästi liikaa. Torstain tunnin maastokävely ilmiselvästi ei ollut ollenkaan tarpeeksi rankkaa. Tosin sinnekin varustauduin norsujarruhökötyksin, vaikka käynnistä oli kyse. Oli olympiat kahdella ohjalla(ja takana ketjun korvikkeena paalinarua), jotta on jostain mistä nykästä jos poju päättää olla pässi. Eipä tarvinnut kun oli luottomaastoviilipyttykaveri Flamingo mukana. Harmittaa ihan, kun maastoilusta on tullut meille ongelma niin monien "kiitolaukkaa kotia(tai jotain muuta, kuten ojaa tai peltoa) kohti"-kohtausten takia. Ehkä me pikkuhiljaa saadaan parsittua tätäkin hommaa kasaan. Mennään kivasti pienesti käyntiä pikkulenkkejä ja pidennetään lenkkiä, kun minun uskallukseni kasvaa ja Matsku pysyy kuulolla. Mä elän siinä toivossa että Matskusta tulee joskus vanha ja viisas ja rauhallinen, että voidaan ravailla ja laukkailla maastossa hallitusti sopivissa paikoissa.
Matupelin ehdoton ykkönen kuivatusloimista! Bucasin kaksikerroksinen systeemi. Alla punainen ohuehko fleece ja päällä hengittävä kakkoskangas. Ihan älyttömän hyvä ollut! Tosin Matupeli on purrut takamukseen muhkeat palkeenkielet. Muistaakseni äiti tämän paikkasi kerran ja eikös Matsku päättänyt olla paikoista erimieltä. Kuivakoot sitten enemmän ilmastoidussa loimessa, kun ei ehjä kelpaa!
Tässä kooste viikko sitten olleelta Veeran tunnilta, jossa katkaisimme myös yhden puomin Matskun tehdessä pienen virhearvioinnin. Olisin tehnyt tämän viikkoisestakin videon, mutta video on niin sumeaa, että se on suoraan sanoen julkaisukelvoton. Mä en tiedä mikä siinä meni pieleen, mutta pieleen meni silti.
Tuo 29.2. ollut estetunti teki matupelin päälle tosi hyvää. En ollu nähny niin supertyytyväistä Matupeliä hetkeen. Vaikka kontrollia välillä puuttui niin toisinaan tuli hyviäkin hyppyjä noille pienille kavaleteille. Tunnin jälkeen poitsu olikin sitten kaikkensa antanut ja seuraavat 3 päivää perse niin maitohapoilla/jumissa, ettei mistään oikein mitään tullut.
Torstaina se saikin siis lepoa ja hierontaa. Käytiin maastossa kävelemässä Marlen ja Flamingon kanssa ja se oli hyvin mielenkiintoinen maasto se, kun mukana oli sonni nimeltä Matupeli. Suomeksi sanottuna Matupeli on alkanut saamaan taas reilummin kauraa, kun tuntui kuskista, että alkaa moottori hyytymään. Kauran määrää on nostettu nyt noin 2 kuukauden sisällä 1,5 litralla yhteensä. Alkuun poika sai 0,25 litraa kauraa kahdesti päivässä. Pattereita riitti vähäisestä kauranmäärästä huolimatta kiikuttamaan, kuskaamaan, hyppimään pystyyn, pukittamaankin toisinaan ja sun muuhun riiviöintiin. Sitten kaikki kiukuttelu ja korvienvälissä sutiminen väheni, joten kauran määrää voitiin lisätä. Tallinpitäjä lisäsi sen jo oma-aloitteisesti 0,5 litraksi kahdesti päivässä kunnes äidin kanssa päätettiin että annetaan nyt ihmeessä litra ja litra, ettei moottorista poveri lopu. No tämä litra kaksi kertaa päivässä aiheutti hevoselleni pienimuotoisen hepulin hetkeksi. Hoitopaikalla ei torstaina pysytty paikallaan sitten hetkeäkään, niin että melkein jo panikoiduin, että mikä sillä nyt on. Taluttaessa maastossa hyppäsi peräti 5 senttiä pystyyn, mikä on taluttaessa meidän ennätys. Ei meinaan ikinä aikaisemmin narun päässä moista ole minulle tai äidille tehnyt - Vladimir onkin poikkeus. Muutenkin oli ihan hepuli-Matupeli torstaina liikenteessä. Hieronta teki kaikesta huolimatta hyvää. Marle myös neuvoi miten venytellä Matskun jalat ja sitä ollaankin tehty nyt aina ratsastuksen jäljiltä.
Ympyrät ovat muodostaneet taas ongelmansa. Laukassa vain, onneksi, mutta ongelma se on silti. Josko oppisin niitä ulkoapuja käyttämään. Muuten viikonloppu meni normaalisti touhuillessa ja karsinoita nakellessa ja hevosia kuskaillessa tallilla Raisan apuna.
Eilen olisi sitten taas esteitä. Veera on aivan ihana valmentaja, kun sen tunnilla pääsee sopivissa olosuhteissa ja sopivin keinon otattelemaan Matskun kanssa niin, että kontrolli on loppupelissä suurimmaksi osaksi mulla. Eilen hyvänä harjoituksena toimi ravi-käynti-siirtymiset, joissa piti naputella raipalla samalla kun siirryttiin. Jos poika kiskoi ja punkasi ja juoksi ilman ajatustakaan hiljentämisestä käytettiin seinää ja peruuteltiin. Kyllä pisti herran korvien välissä sutimaan ja kuumumaan se raipalla naputtelu, niin että nakkasi siirtymisissä aina sellaisia 10 sentin söpöjä minipukkeja ja nousi välillä vähän pystyyn. Kuitenkin sain takaosan alle ja hevosen todella hyvin kuulolle ja kontrolliin niin, että esteratsastus ei ollut pelkkää pidättämistä ja kontrollin etsintää, vaan istuin alas ja ratsastis kontrollissa olevaa Matupeliä onnistuneesti laukkapuomeilla ja kavaleteilla. Oli taas tyytyväinen hepo ja ratsastajalla hymy korvissa.
Tänään sitten käytiin vähän liikuttelemassa maitohappoja ja jumiutunutta takamusta, joka iloiseksi yllätyksekseni ei ollutkaan juminen! Hevosessa oli ihan mieletöntä ryhtiä (siis muistakaa, että tämä kaikki kirjoitetaan mittakaavassa: Matupeli) ja se oli paremmin kuulolla kuin pitkään aikaan. Se ei painanut kädelle ja ja ja! Tätä iloisten ja superhyvin onnistuneiden juttujen listaa voisin jatkaa loputtomiin, sillä hevonen toimi aivan järjettömän loistavasti ja tyytyväisyys löytyi hepasta myös. Ihan kuin se olisi viihtynyt siinä tossun alla(tiistai ihan varmasti vielä vaikutti!) tehdessään hommia tosissaan.
Romaanien välttämiseksi voisin kirjoittaa useammin..
