Matupeli hirnuu yksinään maastossa vähintään kerran. Yleensä viisi tai yhdeksän. Kaverin kanssa ollaan hiljaa. Mikäli mennään maastossa yksinään tai muita hevosia seikkailee siellä ilman Herra Matupelin lupaa tai laukkaillaan niin mölinä saattaa olla hyvinkin jatkuvaa ja yhdeksän hirnahdusta on enää murto-osa huutelusta.
sunnuntai 31. elokuuta 2014
lauantai 30. elokuuta 2014
Less is more!
Mini asiaa! Mini on ihana! Ministä ollaan saatu paljon uusia ja vanhoja työkaluja ratsastukseen ja kappas meiän poikakin taitaa jo avot ravissa ja käynnissä aika pienellä vaivalla eikä sulkukaan ihan mahdoton ole, vaikka keväällä vielä olikin. En tiedä, mikä tekee ministä niin mukiin menevän, toistaiseksi aukottoman ja helposti toteutettavan ja omatoimisestikin hevosta eteenpäinvievän paketin. Pääasia kuitenkin, että toimii ja elämä ja ratsastus on kivaa mulla sekä ponilla.
Mutta siis otsikon mukaan ihan muihin juttuihin, vaikka vähän Miniä saatetaankin sivuta, hehheh!
Tykkään, kun ratsastus on eleetöntä. Tykkään, kun ulkopuoliset ei erota kaikkia apuja. Eihän se ole mahdollista aina tai jokatilanteessa (?), enkä itse todellakaan osaa moista, mutta tarvostan niitä, ketkä siihen kykenevät jossain määrin vähän tai enemmän tai edes pyrkivät siihen. Itsekin opettelen ja toivon, että joskus osaisin ratsastaa eleettömästi ja hyvin, mutta uskon myös, että se vaatii paljon osaamista ja halua tehdä hevoseltakin. Toistaiseksi meidän meno Matupelin kanssa on kaukana eleettömästä, mutta se on silti ihan hyvä tavoite kaukana horisontissa!
Kuitenkin, Minissä ollaan harjoiteltu sitä, että tekemällä vähemmän saavutetaan enemmän, että esimerkiksi avoa ratsastettaessa annetaan avut avoon ja sitten ratsastaja on mahdollisimman paljon hiljaa ja hevonen tekee avoa. Aina ja joka kerta se ei onnistu. Matupeli saattaa lopettaa avon ja suoristua tai jotain muuta. Silloin annetaan uudet avut avoon ja ollaan taas hiljaa. Tavoite on se, että hevonen tekee sitä mitä ratsastaja pyytää ilman, että ratsastajan tarvitsee koko ajan jumputtaa "avoa avoa avoa avoa". Kun sitten tahdotaan suoristaa, suoristetaan hevonen ja hevonen suoristuu, eikä jatka avoa eikä meidän tarvitse koko ajan käskeä ja pyytää ja tehdä ja tehdä ja tehdä. Pyritään antamaan hevoselle työrauha. Tämän avulla ollaan Matskun kanssa saavutettu ihan uskomattomat avot! Siis Matupeliksi :D Joku hienompi hevonen tekee varmasti hienommat avot vähemmällä ja hienommalla ja hienommin ja niin pois päin, mutta meidän puttepojalle ja meille ratsukkona tämä on ihan loistavaa! Ravissa koko homma on haastavaa ja teen liian paljon kaikkea ja jankutan hevoselle "avoa avoa avoa", mutta se johtuu ehkä myös vähän siitä että meillä ei ole päätösvalta ihan aina selvillä ja etenkin ravissa ja laukassa sen huomaa, kun pyydän jotain ei Matsku sitä välttämättä ihan ensimmäisistä avuista tee. Suunta on kuitenkin parempaan päin ja toivottavasti kehitytään koko ajan! En olisi ensimmäisenä kuitenkaan uskonut, että tällainen toimii ja vaikuttaa hevosen ratsastettavuuteen ja työskentelymotivaatioon näin paljon! Kuitenkin Matupelin ratsastettavuus paranee ja etupää kevenee koko ajan!
Myös hieroja kävi mukiloimassa Matupelin ja poika oli jumissa rintalihaksista ja lantioselästä, vähän kuten veikkasinkin. Sattui hieronta vielä ihan superhyvään saumaan, sillä Matupeli letkistyi paljon ja ratsastettavuus parani lisää vaan, kun jumit helpotti! Olen pari päivää ollut aivan taivaissa, kun ollaan ratsasteltu! Varmaan taas kohta saa palata maanpinnalle, kun molemmille sattuu huono päivä.
Hieroja myös suositteli ratsastajalle sopivan satulan etsimistä. Ja tässä taannoin ratsastin wintecillä ja huomattiin hikijäljistä, ettei se niin hyvin enää istukaan mitä joskus on tehnyt, eli satulakaupoille on suunnattava nyt joka tapauksessa!
Otettiin kuviakin Matskupojan selästä, jos pitää jollekin satulaihmiselle lähettää. Odotan innolla, että jos ja kun löydetään koulusatula niin voidaan näyttää ihan vakavastiotettavalta kouluratsukolta, tai sitten ei, jos Matupeli ei rupea mahaansa pienentämään. :D Se on aika paksussa kunnossa edelleen! On se vähän laihtunut kesälomilta palaamisen jälkeen, mutta onhan tuota edelleen mistä laihtua. Toisaalta ei se nyt ehkä ihan hirvittävän paksu ole. Ehkä.
Käytiin myös maastossa babypelhamien ja kannusten kera päästelemässä, kun oli vielä ihanan lämmintä ja mukavaa! Matupeli on hauska maastossa, kun se pysyisi näpeissä vaikka kolmipalalla niin pitkään kunnes se innostuu. Innostumisen jälkeen tekee jo pelhamillakin vähän tiukkaa jarrujen ja ratin kanssa. Onneksi Matupelin kunto loppuu lyhyeen, mutta jos ennen kunnon loppumista ollaan holtittomasti kohti tallia on tilanne vähän toinen.
Mutta siis otsikon mukaan ihan muihin juttuihin, vaikka vähän Miniä saatetaankin sivuta, hehheh!
Tykkään, kun ratsastus on eleetöntä. Tykkään, kun ulkopuoliset ei erota kaikkia apuja. Eihän se ole mahdollista aina tai jokatilanteessa (?), enkä itse todellakaan osaa moista, mutta tarvostan niitä, ketkä siihen kykenevät jossain määrin vähän tai enemmän tai edes pyrkivät siihen. Itsekin opettelen ja toivon, että joskus osaisin ratsastaa eleettömästi ja hyvin, mutta uskon myös, että se vaatii paljon osaamista ja halua tehdä hevoseltakin. Toistaiseksi meidän meno Matupelin kanssa on kaukana eleettömästä, mutta se on silti ihan hyvä tavoite kaukana horisontissa!
Kuitenkin, Minissä ollaan harjoiteltu sitä, että tekemällä vähemmän saavutetaan enemmän, että esimerkiksi avoa ratsastettaessa annetaan avut avoon ja sitten ratsastaja on mahdollisimman paljon hiljaa ja hevonen tekee avoa. Aina ja joka kerta se ei onnistu. Matupeli saattaa lopettaa avon ja suoristua tai jotain muuta. Silloin annetaan uudet avut avoon ja ollaan taas hiljaa. Tavoite on se, että hevonen tekee sitä mitä ratsastaja pyytää ilman, että ratsastajan tarvitsee koko ajan jumputtaa "avoa avoa avoa avoa". Kun sitten tahdotaan suoristaa, suoristetaan hevonen ja hevonen suoristuu, eikä jatka avoa eikä meidän tarvitse koko ajan käskeä ja pyytää ja tehdä ja tehdä ja tehdä. Pyritään antamaan hevoselle työrauha. Tämän avulla ollaan Matskun kanssa saavutettu ihan uskomattomat avot! Siis Matupeliksi :D Joku hienompi hevonen tekee varmasti hienommat avot vähemmällä ja hienommalla ja hienommin ja niin pois päin, mutta meidän puttepojalle ja meille ratsukkona tämä on ihan loistavaa! Ravissa koko homma on haastavaa ja teen liian paljon kaikkea ja jankutan hevoselle "avoa avoa avoa", mutta se johtuu ehkä myös vähän siitä että meillä ei ole päätösvalta ihan aina selvillä ja etenkin ravissa ja laukassa sen huomaa, kun pyydän jotain ei Matsku sitä välttämättä ihan ensimmäisistä avuista tee. Suunta on kuitenkin parempaan päin ja toivottavasti kehitytään koko ajan! En olisi ensimmäisenä kuitenkaan uskonut, että tällainen toimii ja vaikuttaa hevosen ratsastettavuuteen ja työskentelymotivaatioon näin paljon! Kuitenkin Matupelin ratsastettavuus paranee ja etupää kevenee koko ajan!
Myös hieroja kävi mukiloimassa Matupelin ja poika oli jumissa rintalihaksista ja lantioselästä, vähän kuten veikkasinkin. Sattui hieronta vielä ihan superhyvään saumaan, sillä Matupeli letkistyi paljon ja ratsastettavuus parani lisää vaan, kun jumit helpotti! Olen pari päivää ollut aivan taivaissa, kun ollaan ratsasteltu! Varmaan taas kohta saa palata maanpinnalle, kun molemmille sattuu huono päivä.
Hieroja myös suositteli ratsastajalle sopivan satulan etsimistä. Ja tässä taannoin ratsastin wintecillä ja huomattiin hikijäljistä, ettei se niin hyvin enää istukaan mitä joskus on tehnyt, eli satulakaupoille on suunnattava nyt joka tapauksessa!
Otettiin kuviakin Matskupojan selästä, jos pitää jollekin satulaihmiselle lähettää. Odotan innolla, että jos ja kun löydetään koulusatula niin voidaan näyttää ihan vakavastiotettavalta kouluratsukolta, tai sitten ei, jos Matupeli ei rupea mahaansa pienentämään. :D Se on aika paksussa kunnossa edelleen! On se vähän laihtunut kesälomilta palaamisen jälkeen, mutta onhan tuota edelleen mistä laihtua. Toisaalta ei se nyt ehkä ihan hirvittävän paksu ole. Ehkä.
 |
| ei se enää näijn lihava ole!! :D |
 |
| Matupeli ja Mari kiittää ja kuittaa! Kuvia minin valmennuksista joskus jos sellaisia ilmaantuu! |
tiistai 5. elokuuta 2014
"Nuori" herra Matupeli
Tai on.
Planeettojen asento oli kaiketi otollinen pienelle viiraukselle. Harvinaista eilisessä kaahauksessa oli se, että oli lämmintä 28 astetta, jolloin poitsu yleensä on ihan rättipoikkikuitti (tämä tapahtuu yleensä jo kahdenkymmenen lämpöasteen huitteilla). Matupeli lähti aika pontevaa laukkaa muutamaan otteeseen pyytämättä pitkillä sivuilla, eikä ollut 18-vuotiaasta hevosesta tietoakaan!
Mutta nyt lomalta palattua ei pojan maha ole pienentynyt, mutta se hitunen perskankeutta on kadonnut onneksi! Vielä kun mahalle jotain tapahtuisi niin alkaisi näyttää melkein sporttiselle, mutta luultavasti mahan saa kasaan vasta talvikarvan ilmestyttyä ja silloin Matupeli näyttää karvaiselle ja lihavalle(kiitos tästä villisti kasvava talvikarva) riiviöponille, eikä sporttiselle uljaalle kartanon ratsulle. ;D
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)