Paljon tapahtunutta ja vähällä paljon muutoksia

Paljon on ehtinyt tapahtua. Ihan liikaakin. Matupeli on ollut nyt vähälle aikaa tosi hyvä.

Mutta mistä sitä aloittaisi, kun asiaa on niin paljon? Aloitetaan vaikka siitä mihin edellisessä tekstissä jäätiin: sunnuntain pienimuotoinen hyppääminen oli loistoidea. Se vaikutti hevoseen erittäin paljon. Maanantaina koulutuuppailu sujui melko täydessä maneesissa superhyvin. Matupeli oli paremmin kuulolla avuille kuin pitkään pitkään aikaan. Pieni koputtelu raipalla ei saanut aikaan inhokkireaktiotani draama-Matupelin kiukustumista ja säntäämistä kuolaimeen purren vain eteenpäin ottamatta niitä takakinttuja toimintaan paremmin. Se siis toimi kuten piti kuten pohjeavutkin. Myös poitsu päätti kuunnella pidätteitäkin, kun kerroin, että vauhti karkaa.  Oli suorastaan taivaallinen ratsastettava Matupeliksi. Taisi tehdä hyppääminen pojan päälle ja kropalle hyvää!

Samoilla linjoilla jatkettiin keskiviikkona. Torstaina pitikin olla Tiina Karkkolainen tulossa tallillemme valmentamaan, vaan pakkasta oli liikaa. Sekin valmennus meni sivusuun, joten sinä päivänä ratsastin eräällä Pepe-nimisellä ponilla. En kyllä ole ihan varma onko se poni vai ei, mutta hyvin poni kaikesta huolimatta. Meillä on Pepen kanssa mennyt tähän mennessä tosi hyvin, kun sillä muutaman kerran olen ratsastanut, mutta tällä kertaa alkoi testaus. Ei ollut ihan mun juttu sillä hetkellä ratsastaa pukittavaa ja kiukuttelevaa ponia, kun en ole koskaan aikaisemmin pukittavalla hevosella ratsastanut. Taistelut jäi odottamaan myöhempää ja menin äidin jäljiltä vielä hieman Matupelillä.

Perjantaina oli tarkoitus taas ratsastaa Pepellä. Torstaista itselleni vihaisena laitoin hieman lyhemmät jalustimet ja lähdin sitten taistelemaan maneesiin. Alku meni ihan hyvin ja meidän päämääränä olikin mennä eteenpäin kun minä päätän. Aina välillä jouduttiin pyörimään poni sivusuuntaan niin mutkalla, kun erimielisyydet olivat runsaat. Laukassa sainkin muutaman pukin ja oli Pepe kyllä porsas muutenkin. Lopulta sain touhua vähän ruotuun ja pääasiana voitettua itseni: ei ne pukit olleet niin hurjia kuin oma pääni oli pelotellut. Vielä meillä on varmasti selviteltävää keskenämme..

Perjantaina yritin myös ottaa kuvan uljaasta suomehevosruunastani. Huonolla menestyksellä. Vaikka Matskussa on esiintyjän vikaa, niin kameralle sitä ei kyllä näytetä. Joka ikiknen kerta kun siitä kuvaa yritän ottaa niin korvista vähintään yksi sojottaa taakse, yleensä molemmat, kun muulla ajallaan se seuraa minua korvat oikein tötteröllä, vaan ei enää, kun kameran taakse erehdyn astumaan. Tämäkin neljän kuvan sarja onnistui vasta apulaisen ja porkkanan kanssa.

Sovin sitten tallinpitäjän, Raisan, kanssa, että tulisin tekemään tallia ja saisin palkaksi häneltä tunnin Taavilla. Tallihommiin hurahtikin koko päivä ja kävin myös ajamassa (ajoin ensimmäistä kertaa) Matskun tyttöystävällä Ninnalla reellä. Matupeliä en edes jaksanut liikuttaa enää 8 aikaan lauantai-iltana  varsinkaan sen Raisan liinatunnin päätteeksi. Liinatunti antoi paljon ja myös kipeytti paikkoja. Seuraavana aamuna kädet ja hartiat olivat niin jumissa ettei mehukannukaan noussut. Raisa arveli, että jalat olisivat kipeät ja makaroonia, vaan ei, jalat oli ihan kunnossa, mutta kädet olivat kuolleet. Saattoihan siihen kyllä talikon heiluttelukin vaikuttaa.

Päätettiin sitten illan loppuhuipennukseksi repiä tallin ovi Taavin kanssa irti. Taavi oli onneksi aivan mielettömän täyspäinen kun ei lähtenyt juoksemaan ovi kainalossa mihinkään.

Sunnuntaina olikin vuorossa heti aamusta Helenin Annen centered riding tunti. Teki ihan älyttömän hyvää korjata istuntavirheitä pitkästä aikaa. Eilen Raisan kanssa huomattuja vinouksia korjailtiin. Vanhvasti oikeakätisenä oikea istuinluuni huitelee missä sattuu, myös saatiin "hartiat taakse" ilman, että koko Mari meni takakenoon. Sekin tapahtui pienellä liikkeellä viemällä päälaki taaksepäin. Oli myös todella huikeaa huomata miten hevonen keveni edestä, kun yläkroppa oli oikeassa kohtaa ja rentoutui ja laski päätään. Siistiä!

Matupeli ei tykkää olla kuvattavana, ainakaan kaksikorvaisena.

Myös verryttelin piirrustustaitojani ja wikipedian kuvaa Totilaksesta piirsin. En kyllä enempääTotilaksia piirrä. Muuten on rakennevikaisia Totilaksia maailma täynnä...

Väärinymmärryksiä ja innokas Matupeli

Ei ollut Pekosen valmennusta ei. Päätä särki aamulla liian vähän unen ansioista. Pyysin äitiä kysymään varalta Heikkiä valmennukseen Matupelillä. Äiti ymmärsi, etten mene ollenkaan. Vartavasten kuitenkin lähdin koulusta kotiin nukkumaan, jotta voisin illalla mennä valmennukseen. No Heikille luvattu, joten Heikki sai mennä. Kiukuttelin sitten kotona, kun olin valmennusta niin odottanut.

Perjantaikin meni hevostelun osalta harakoille, kun äiti oli käsipuoli ja minulla sovittua menoa. Lauantaina onneksi tuli muutos asiaan ja Matupeli oli melkein hyvä. Vauhtia riitti, kun sopivat verryttelyt oli tehty. Olin iloinen, kun pystyin verrytellessä laukkaamaan pitkin ohjin rentoa hömpötyslaukkaa ympyrällä! Se ei tuntunut mitenkään pyöristyvän, vaikka kuinka istuin peppu penkissä ja yritin. Pidemmällä ohjalla toimi onneksi hieman paremmin. No 1,5 tunnin treenauksen jälkeen oli hevonen sopivasti hikinen.

Sunnuntain neronleimaukseni:

Päätin hypätä muutaman kerran maahankaivettua ristikkoa.

Voihan meidän estetykki! Se oikein sytty, kun hypättiin ehkä 20-30 cm korkuista ristikkoa ensimmäistä kertaa kahteen vuoteen. Pakko oli ensimmäisen hypyn jälkeen (kun sitten sain sen hallintaani puolikkaan pitkän sivun kiitolaukkaravisekamelskan jälkeen) laittaa tiedeman-apuohja vähän estämään kaikkea kaahotusta. Tällä kertaa Matupeli oli niin innoissaan, että sen takia ei meinannut pysyä lapasessa. Normaalisti se ottaisi ohjat, koska hän vain tietää paremmin ja ei tahdo tehdä mitään rasittavaa kokouralaukkaa.

Kevättä odotellessa

Matupelillä on ihan käsittämättömästi pöllöilyenergiaa. Kyllä se käsissä pysyy ja sillä voi mennä ihan hyvinkin. Pohkeenväistöt tekee mennen tullen palatessa ja avotkin kun vähän taistelee, paitsi ravissa vaatii kunnon sodan. Laukkakunto huonontunut, joten sitä kohottamaan. Kaikesta tuosta huolimatta rakas hevoseni ei oikein tunnu kykenevän keskittymään minuun, kun menohalut on suuret ja itsekin osataan ajatella.

Eilen meni yllättävän rauhallisissa ja onnistuneissa merkeissä ratsastus Heikin jäljiltä(Heikki ratsasti sunnuntaina puten). Kaikki sujui hyvin, paitsi laukka. Hyviä nostoja tulee vasemmalle, mutta laukasta puuttuu rullaus. Oikealle nostot on huonompia, mutta laukka rullaavampaa ja ulkopohkeen saa läpi. Vasemmalle ulkopohkeella kääntäminen tuntuu tosi hankalalle. Ravissakaan ei jääty hiipimään mitään mummoravia! Näillä meiningeillä sitten torstain Anne-Mari Pekosen valmennusta odotellaan!

Lauantaina vaikka pakkasta oli se -18 päätin, että nyt Matupeli mennään. Oli ideana laukkailla koko uraa paljon. Kaiken Matupelin riiviöinnin takia laitoin tiedeman-apuohjat, jotka tulivat enemmän kuin tarpeeseen. Niillä ei poika saanut päätään alas eteen vedettyä ja vietyä kontrollia kokonaan, vaikka ei kontrolli ollut koko aikaa mikään parhain. Hauskaa, kun toisinaan tiputti ravuriraville ja toisinaan laukasta muuttui nelitahtista tönkötystä. Kyllä se lopulta ihan sujui. Paitsi oikeaan kierrokseen. En ymmärrä miten siitä "vahvemmasta" laukasta on tullut huonompi. No, eikun treenaamaan.

Ja tosiaan kevät on tulossa. Matupelin sisässä herää jossain vaiheessa nuori villiori, vaikka ruunan retaleella ikää on kohta 17! Kuvakin löytyy todistusaineistona viime kesän laidunkauden ekalta viikolta:

'

Matupeli omi Ninnan niin, ettei muilla laitumen hevosilla ollut asiaa lähimaillekaan. Oivoi. Siitä asti Ninna on saanut kunnian olla Matupelin tyttöystävä. Kiitokset tallinpitäjälle Matupelin tyttöystävästä ja kuvasta myös!

Loputtomat laukkaharjoitukset

Meidän koko historia on sisältänyt kamalasti laukan kanssa taistelua, kuten aikaisemminkin olen ehkä vihjannut. Matupeliltä ei milloin suju mikäkin laukka tai sen laukka-kunto on päässyt rapistumaan niin, ettei se jaksa omasta mielestään kuin puolikkaan ympyrän.

Päätin siis toissapäivänä, että nyt laukataan. Matupeli oli erimieltä. Ideana oli laukata koko uraa, mutta Matupeliltä se ei suju kun päädyistä jää se 10 metriä käyttämättä laukassa. Eikä se aloitus helppo ollutkaan. Matupeli totesi heti ympyrältä suoralle siirryttäessä, että mitä ihmettä en mä suoralla osaa laukata. Laitoin laukkaamaan ni mentiiki sitte pää viidentenä jalkana maata viistäen mullilaukkaa pienillä äkkikäännöksillä höystettynä. Vielä sokerina pohjalla poika päätti antaa Marin maistaa omaa lääkettään ja nakkasi takapuoltaan sellaset 10-20 senttiä(ei siis ole koskaan pukittanut ratsastaessa aiemmin, edes pieniä). Koko homma kysyi kyllä rohkeutta, kun ei ollut koko hevonen aina ollenkaan lapasessa. Sille kun vaan ei voi mitään, kun se päänsä alas kiskoo ja päättää määrätä ja kiikuttaa. Ei se Validimirillekaan alistunut, vaikka muut "ongelma hevoset" olivat niin nöyrää poikaa.

Lopulta laukka sujui ihan nätisti, vaikka päätyihin ei päästykään.

Eilen sitten köröttelin satulatta ihan oman istunnan virkistykseksi (kun ei ole mitään hevosta enempää mihin tukeutua).

Karkkolaisesta vielä yksi hyvä kuva!

Heikin nakitin tänään menemään Matupelillä. Voi tehdä putelle hyvää. Toivottavasti tehnyt paljon laukkaa!

Kunnialla loppuun asti

Eilisestä myöhästymisestä oppineina tänään herättiin jo 15 yli 5 ja oltiinkin 15 yli 6 tallilla. Muita ei ollut joten heiniä hevoselle. Koskaan niitä jakaneena meni muutamalle kuivan syöjälle säilöä. Kuulemma eron huomaa vain pierujen määrässä. No kaasupurkaukset sitte työntää niitä eteenpäin.

Sitten taas aamutallirumba ja hevpset kyytiin ja menoksi.

Äiti on tekniikan ihmelapsi ja tarvitaan joitain opetusta, että saadaan kuvia, jotka eivät kaipaa kamalaa määrää käsittelyä. Kuvia katsellessa kuintenkin tuli itkettyä ja naurettua ratsastuksen huonoudelle. Kädet taivaissa ja pohkeet jossain hornan pyllyssä ja peppu pois penkistä. Vaativia tosin oli tehtävätkin vastalaukkaan taipumattomalle(siis pyynnöstä) Matupelille. Ensin suoralla uralla ja sitten keskiympyrää. Keskiympyrällä saatiin toiseen suuntaan 2-3 askelta ja toiseen suuntaan ei edes yhtä pitkää sivua. Onneksi ei siis menty valmennukseen turhaan!

Matupelin peruskaahauksesta kuva ja sitten yksi onnistuneimpia otoksia siltä 2 minuutin hetkeltä, jolloin meni minusta tosi hyvin(mahdollisesti siksi, että koko muu valmennustunti meni ihan pepulleen). Paljon ollaan kyllä puolessa vuodessa kehitytty, vaikkei vielä tarpeeksi hyviä olla.

Kyllä meiän suokilla häntä viuhoo.

Hyvää oli oppia ratsastamaan niin, että saa sen tuntuman ottaa, kunhan se käsi ei tee liian isoa liikettä. Kun nyt olen Matupelillä vähän hujellellut turhn pitkällä ohjalla ja välillä liian vähällä tuntumalla. Ihania oivalluksia tuli!

Ei voi kuin olla tyytyväinen itseensä ja hevoseen! Rankka viikonloppu takana ja ihan mukiin menevästi!

Niin sanottua dressagea ja uupumusta

Huh mikä päivä! Ei ole meidän Matupeliä kuskailtu sen jälkeen kun -07 tai -08 tuonne ruohojärvelle tuli. Tänään sitten otettiin ja aamutallin jälkeen pakattiin ponit (suokit Ninna ja Matupeli) kärryyn ja lähdettiin kohti Vihtiä ja Tiina Karkkolaisen suokkien tehokouluvalmennus viikonloppua.

Lähdettiin ensinnäkin myöhässä, kun tallintekemiseen meni pitkään. Ajoissa oltiin, mutta verkka-aikaa ei jäänyt kuin vaivaiset 10 minuuttia. Ei siinä ajassa meidän kohta 17 vuotiaasta palikasta saa vetreää kouluponia tekemälläkään. Tästä voitte ihan itsekin päätellä, ettei mennyt valmennus ollenkaan hyvin. Tyytyväinen silti on pakko olla, kun karvakuningas oli kiltisti eikä pökyillyt ja sinkoillut minnekään. Kokemuksena ihan supersiisti!

Matupeli kuikuili kopista ulos aina kun ovi avattiin, toisinaan jopa hirnui. Hänet oli pakko pistää ojan puolelle, kun tyttöystävä on hieman kookkaampi.

Huono kuva moisesta, mutta eroa oli ihan reilusti, eikä Ninnalla kamalasti tilaa ollut omalla puolellaan liikuskella. Voi pikku Matupeliä.

Nyt väsyttää ja huomenna sama rumba uusiksi, mutta aikaisemmin tallia tekemään. Kokemattomalle rankkaa, mutta palkitsevaa.