Matupeli

Matupeli
"Matsku"

i. Matukka
e. Virapeli
ei. Virhakka

Syntynyt vuonna 1996.

Tämä positiivisella ja sosiaalisella luonteella varustettu suomenhevosruuna saapui meille melkein yhdeksän vuotiaana, huhtikuun 13. päivä vuonna 2005 sukulaistemme ravitallilta, jonne se oli saapunut 2-3 vuotiaana.

Paljoakaan osaamattomana pullaponina ollut ruunapoika oli kultaakin kalliimpi muutamaa vuotta aikaisemmin ratsastuksen aloittaneelle nuorelle tytölle. Tullessaan ei taipunut vasen laukka, eikä toinen pohkeenväistö ja peruutus oli aivan mahdotonta. Ruunanakin oltiin oltu vain puoli vuotta ennen meille saapumista ja orimaiset kujeet vielä tuoreessa muistissa. Myöhäinen ruunaus aiheutti pientä pystyyn nousemista, kun ratsastaja kuvittelikin peruuttavansa.

Herra kuitenkin osoittautui kehityskelpoiseksi, vaikkakin hyvin isoegoiseksi. Nöyräksi hevoseksi ei kuitenkaan voi sanoa. Mielellään poika töitä tekee, kun niin itse sattuu päättämään. Nyt kaikesta tahtojen taistelusta huolimatta sujuu helpot koulukiemurat vastalaukkaa lukuun ottamatta tältä täysin ravisukuun syntyneeltä karvapallolta. Juokseminen ei ilmiselvästikään houkutellut isolla egolla ja älynlahjoilla varustettua sankaria. Esiintyminen muuten vaan tai ryhdikkäästi kouluradalla on ollut aina enemmän se juttu, kuten myös karsinasta karkailu yöllä, uudelta -ja miksei vanhaltakin- taluttajalta karkailu ja oman ratsastajatytön kanssa keskustelu siitä, kumpi on pomo ja päättää mitä tehdään. Matupelin suuri omatahto onkin koetellut ratsastajaa kuin ratsastajaa tarpeen tullessa ja hieman useamminkin, vaikkka pukit ja kekkuloinnit eivät suuremmin kuvaan kuulukaan. Matupelin jääräpäisyys on ollut kovakoulu, eikä poitsu ehkä paras lastenratsu myöskään ole.

Nuorena poikana Herra on harrastanut tarhojen korkeiden aitojen ylitystä ja ravikärryjen kiskomista metsikköön. Eräänkin kerran veneen perässä uittaessa sukulaiseni saivat nauraa, kun Matupeli huomasi, ettei hänen tarvitse uida itse kun vene vetää. Eikä karsinan oven avaaminenkaan öisin ole tuottanut edellisellä eikä nykyiselläkään tallilla minkään näköistä ongelmaa, kuten eivät myöskään toisten hevosten pellavat, yrtit, porkkanat tai 4 litraa turvottamatonta melassileikettä. Tällaista rautamahaa saa etsiä ja kestävyyttä löytyy muutenkin, sillä rikkinäisiä jalkoja ja muita paikkoja on ollut erittäin vähän.

Antoisia ratsastushetkiä on tämän sankarin kanssa ollut enemmän kuin tarpeeksi. Uusia sellaisia odotellessa ja toivottavasti on vielä monta hyvää vuotta edessä.