Matupeli ratsastuvalmiiksi 39 sekunnissa!

Kouluun täytyi taannoin tehdä time-lapse, josta innostuttuani päätin tehdä Matupelistä vastaavan. Laitoin poitsun ihan tavallisesti valmiiksi ja jätin satulan pois, kuten yleensä. Mua laiskottaa niin paljon, etten oikeastaan jaksa satuloida, vaikka joskus tekisikin mieli satulalla ratsastaa. Ilman on ihan hyvä.
Vinkeä video kuitenkin! Etenkin Matupelin korvat, jotk heiluu ja pyörii!

Lisäksi toiseen koulutyöhön piti kuvata kolme panoramakuvaa (joista loputkin täällä). Yhden otin meidän tallin nurkalta ja se kattaa 270°!

Klikatkaa isommaksi. Tuli tosi kapea kuva, kun on niin laajalta alueelta. Lisäksi vasemmassa reunassa tarkkasilmäinen saattaa löytää virheen: siellä on pakettiauton peräpää ilman etupäätä.

Varpaita ja sormia

Ikuinen viholliseni onneton ääreisverenkierto sai kyytiä tänään, kun käytiin robbarissa. Löysin ehkä maailman rumimmat - tai eivät ainakaan minun makuuni millään lailla uppoavat - isot pumpulalämpökengät sekä rakennustarvikkeiden seasta pumpulanahka sormikkaat.

Olen ihan innoissani, kun olen päässyt jyvälle Gimpistä! En vieläkään rakasta, mutta onhan se Gimp ihan näppärä.

Meillä on keskenään hirmu kivaa, kun leikitään, ja mun punanen pipo on keväisin ihan superi Matupelin mielestä. Se ei ole ollenkaan niin kiva syksyllä.

Pakkaset ja karvat

Mä lopetan toimimisen ku on pakkasta näin paljon. Vaikka kuinka puen ja oon michelinmies tallilla niin ettei jäsenet taivu ja villasukkia on enemmän ku laki sallii, niin palelee ja en toimi - ei pää eikä kroppa. Matupeli onkin taas talvi toisensa jälkeen ihan oma virkeä ja iloinen itsensä pakkasilla, kun ei siperiakarva ahdista ja lämmitä liikaa.

On se jätkä karvainen ja kaiken lisäks karvanlähtö on jo alkanut! Kohta taas kaikki paikat pursuaa karvaa ja nyt vasta pakkasetkin alkoi. Muutenkin on tainnut kevät tulla poitsulle, kun kuulemma tyttöjä on kiusannut. Uhkailin Matupeliä vähän, että jos ei ala käytöstavat palata niin joutuu loput hokkikaudesta tarhaamaan ilman tyttöjä. Kaurojen vähennyksellä uhkaaminen on yleensä toiminut, kun vauhtia on tupannut olemaan vähän liikaa. Toivottavasti uhkailu toimii tälläkin kerralla! ;)

Hepaton kotilöllöily: Blogger, sumopaint ja suomenkieli

Nyt ollaan autottomia hetki ja en pääse tallille. Harmi. Mulla kun nyt alkaisi olla intoa taas ratsastaa kunnolla tavoitellen uusia juttuja ja kirjoittaakin moisesta touhusta. Päivä on pidentynyt ilmeisestikin. Ainoa harmillinen juttu tosin on nyt saapuvat pakkaset. Musta se +3 oli ihan hyvä tän -13 sijaan. Joten tässä kotivankilassani päätin piristää blogin ilmettä: latasin gimpin, taistellin ja tein bannerin. Jee!

Mä vihaan Gimpiä. Totaalisesti. Ensinnäkin se on suomeksi. Toiseksi mä olen tottunut käyttämään photoshoppia. Oon niin photoshop-tyttö, että gimp vaan tekee vihaseks. Mä en osaa todellakaan käyttää juuri muita kuin photoshoppia ja photoshoppia omistamattomana tyydyin pitkään netissä olevaan Sumopaintiin. Sumo oli hyvä ja mun luotto kaveri, koska se oli hyvin samanoloinen photoshopin kanssa, vaikka siitä puuttuikin juttuja, ja mikä tärkeintä englanniksi! Kuitenkin Sumo petti minut ja täytyi etsiä uusi ystävä. Tervetuloa Gimp. Mä en ymmärrä puoliakaan noista työkaluista ja säädöistä koska ne on maailman kömpelöimmällä kielellä: suomeksi! Musta on niin näppärä puhua layereistä ja brusheista ja opascitystä, kuin tasoista, siveltimistä ja näkyvyyksistä. Monet säätöjutskatkin on ihan väärässä paikkaa, enkä edes löytänyt mistä koko systeemin sais enkuksi, vai saako edes.

Bannerista tuli kuitenkin kiva ja se riittää tänään, vaikka Gimpistä en tykkääkään.

Hevosenomistajien haaste

Törmäsin tähän ja en voi jättää vastaamatta! Mulla on ollut joku ihan hirvee velttous, motivaatio vaje ja sängynpohjan kutsumus sekä jatkuvaa puolikuntoisuutta tosi pitkään. Ollaan me Matskun kanssa käyty Siirin tunneilla ja tehty vaikka mitä tässä talven mittaan, vaikka maastoilu onkin jäänyt vähemmälle. Vaikka nyt tulikin lunta, se lumeton osa talvea vei kyllä kaikki mehut musta. Oli niin synkkää ja ikävää, etten vaan jaksanut mitään. Kaiken lisäksi talven kylmyys kun ei mulle ole edes pukeutumiskysymys tai sitten tarvitsen pilkkihaalaria sisätiloissakin kotona - palelen koko ajan, mikä tekee kaikesta tietysti vielä ikävämpää. Mä olen ihminen joka tarvii lämpöä ja valoa. Oon lähes parhaimmillani ja virkeimmilläni keskellä kesää, kun yöt on kirkkaat ja lämpöä riittää!

Asiaan nyt kuitenkin, mutta lupaan laittaa vain kesäisiä kuvia oman kesänkaipuuni tähden tähän tekstiin!

Kerro hevosestasi: rotu, taso ja hieman luonnetta.

Matsku on 1996 syntynyt suomenhevosruuna, jolla on käyty kisoissa helppoa B:tä viimeisimpien tulosten mukaan hieman alle 60% luokkaa. Näin omaksi viritelmäksi olen ihan tyytyväinen. Matupeliä oli meille tullessaan se oli ihana ja pyöreä ja osaamaton. Paljon se on kuitenkin oppinut (mm. peruutuksen, pohkeenväistöt käynnissä ja ravissa, sekä laukassa hyvänä päivänä, laukannostot ja hillityn ja hallitun vauhdin ja takakinttujen nostelun), vaikka vastalaukka ei onnistukaan, vaihdoista tms. puhumattakaan.

Muuten Matsku on loppupelissä hieman vapaan kasvatuksen tulos ja ihmisen kunnioittaminen ei ole mikään itsestäänselvyys ja se saattaa punkea narunpäässä mieluisan ruohotupsun luo juuri silloin kun herralle itselleen sopii tai ei ihan aina huomaa väistää ihmistä, jos jossain on jotain kivaa tai vähän liian jännää. Se on aika äijä ja pussaillu ja halailu eivät missään nimessä kuulu kivoihin juttuihin - päätä ei saa lääppiä. Muuten hän on hyvin sosiaalinen kaveri ja tykkää touhuta ihmisen kanssa ja tietysti olla pomo. Äijät eivät myöskään rupea pelkäämään mitään, ellei sitten lihasyöjä lehmät aio hyökätä sänkölangan toiselta puolelta, mutta esimerkiksi taas ohi ajava puimuri täydessä toiminnassa on äijien paras kaveri Matupelin mielestä, sillä ruokahan kelpaa aina.

Hevoset vai ponit? Miksi?

Molemmat. Hevoset on kivoja, onhan mulla omakin, mutta säkäkorkeuden alkaessa olla yli 165 cm alkaa musta tuntua, että olen kuin Mikki Hiiri merihädässä lyhyine kinttuineni. Eihän mulla pituutta ole puoltatoistametriä enempää, joten korkeudeltaan Matupeli 158 cm säkäisenä on vallan mainio. Poneista kyllä tykkään todella paljon ja mukavinta on, että pystyn niillä menemään pituuteni ja painoni puolesta ihan hyvin. Ne on myös pieniä, sieviä ja niillä on sellaset askeleet, joissa mun on helppo istua, sillä Matupelillä ei ole mitkään isojen hevosten isot askelet. Sillä on kokoisekseen aika pienet, sievät ja helpot askeleet istua.

Ensimmäinen hevonen/poni, jolla ratsastit itsenäisesti enemmän?

Matupeli. Se on mun elämäni hevonen. Sen kanssa ollaan tehty reilu 8 vuotta hommia yhdessä ja yhteistyö on sopivan mutkallista sekä hyvin mutkatonta samaan aikaan, kun molemmat alkaa pikkuhiljaa tuntea toisensa. Meillä vaan on yksinkertaisesti älyttömän mukavaa tehtiin me mitä vaan.

Kumpi parempi, kengätön vai kengällinen? Hevosesi kenkien koko? (Jos se on kengässä)

En tiedä. Yksinkertaisesti en tiedä kumpi on parempi. Matupeli on ollut aina meillä ollessaan kengässä. Aikaisemmassa omistuksessaan pojalla oli ollut ravikengät, jotka olivat ratsukenkiä kevyemmät ainakin silloin. Huomasimme pientä kulttuurishokkia Matupelissä kevyen ravikengät vaihtuessa painavampaan ratsukenkään, kun jalkojen nostelu vaatikin vähän enemmän työtä. Eikä mulla kyllä ole mitään hajua kenkien koosta. Meillä ollessaan Matupelillä ei ole kovin montaa eri kengittäjää käynyt ja jokaisen työ on ollut hyvää, eikä Matupeliä ole kengitetty totaalisen pieleen ikinä.

Mutta kengät vai ei? Siinäpä kysymys. Mulla ei ole mitään kenkiä eikä kengättömyyttä vastaan. Uskoisin homman olevan melko hevosyksilökohtaista. Jos hevonen voi hyvin ilman kenkiä, niin miksi silloin sille pitäisi laittaa kengät? Jos hevonen syystä tai toisesta ei voi hyvin ilman kenkiä ja voisi paremmin kengässä, niin kengät voisivat olla oiva vaihtoehto, luulisin. Matupeli taas on ollut kaiketi aina kengitetty ja voinut hyvin, eikä kengityksen kanssa ole ollut ikinä ongelmia, joten olkoot jatkossakin. En näe syytä, miksi muuttaa hyväksi todettua hommaa.

Klippaus: puolesta vai vastaan?

Tästä asiasta en tiedä mitään. Kukin tehkööt kuten parhaaksi näkee ja uskoisin tämänkin olevan hevosyksilökohtaista. Matupeliä ei ole ikinä klipattu, vaikka kamalan karvan kasvattaakin. Ollaan löydetty onneksi tosi hyvä kuivatusloimi.

Matupeli ja tytöt. Kuvan ottanut Raisa Vähähyyppä.

Tarhaavatko hevosesi yksin vai laumassa? Miksi?

Meillä ollessaan Matsku on tarhannut sekä porukassa, kaverin kanssa että yksin. Ensimmäisinä vuosina sillä oli tarhakaverinaan suokki ja sen jälkeen puokki, tai toisinpäin, ei ihan kaikkea voi muistaa. Puoliverisen kanssa tarhatessa se sai yksi talvi potkun jompaan kumpaan takapolveensa (todennäköisesti vasempaan) hokkikengästä melko pahasti. Hokit menivät takapolven polvilumpion luukalvoon asti ja puolisenttiä syvemmällä hokit olisivat pistäneet polvilumpion säpäleiksi ja Matupeli olisi montussa. Onni onnettomuudessa kuitenkin, sillä murtuman murtumaa ei tullut ja hevonen saatiin toimintakuntoon joidenkin sairaslomaviikkojen jälkeen, josta osa oli koppilepoa, työntekoon taas totutellen. Viimeistään Ruohikselle tullessaan Matupeli siirtyi tarhaamaan talvet yksin, jotta välttäisimme moiset onnettomuudet jatkossa. Kesäisin sillä oli laidunkaverina alkuun sievä suomenhevostamma ja vuosien myötä se pääsi isompaan laumaan kesiksi. Tämä on nyt moneen vuoteen ensimmäinen talvi, kun Matupeli jätettiin laumaan. Onneksi lauma sisältää sieviä tyttöjä ja Matupelin tyttöystävän Ninnan. Matupeli on todella paljon tyytyväisempi elämäänsä laumassa, etenkin naisten keskellä, joten meistä oli ihan mukava jättää se laumaan, vaikka hokkikengät kummittelevatkin. Onneksi lauma on sopuisa ja siellä on selkeä arvojärjestys: Matupeli on kukkona tunkiolla.

Kuvan ottanut Hannah-Marjut Myllyoja.

Ratkaiseeko hevosessa enemmän sen luonne vaiko ulkonäkö (kuten väri)?

Tähänkin on pakko vastata, että molemmat. Mun hevosen ulkonäkö on hassu. Se on pyöreä ja karvainen, mutta sen luonne on täyttä kultaa! Mutta kyllä mä ensimmäisenä katson hevosen rakennetta sen minkä osaan ja ulkonäköä, ennen kuin ehdin luonnetta huomioida. Värillä ei ole juurikaan väriä, mutta en ehkä vaaleaa hevosta haluaisi ihan vaan kakkakasoissa pyörinnän takia. Ehkä se luonne on tärkeämpi, koska en välttämättä jaksaisi tehdä töitä todella hankalan hevosen kanssa, mutta on rakennekin tärkeä, sillä seuraavaa hevosta en kyllä noin tynnyrileveää hanki, vähän kapeampi malli siis! ;)

Millainen on hyvä hevosblogi?

Kaikkea muuta kuin tämä. Sellaisia voivat olla monenlaiset blogit. Joidenkin blogien kanssa vain tuntuu bondaavan, vähän kuin ihmisten kanssa, loppupelissä blogin "tasosta/laadusta/hyvyydestä" riippumatta. Jotkut tavoitteelliset blogit, jotkut humppailut, jotkut enemmän asiaa olevat. Ei mulle ole yhdenlaisia, joiden lukeminen vain olisi kivaa.

Pahin tippumisesi?

Mä olen tippunut aivan olemattomia kertoja. Kahden käden sormilla on luultavasti laskettavissa tippumiset. Ehkä yksi epämukavimmista oli kannonpäälle mökillä Matupelin laitumella, mutta ainuttakaan pahaa ei ole, sellaisia harmittomia lumihanki- tai maneesinhiekkamuksahduksia.

Kuvan ottanut Hannah-Marjut Myllyoja.

Kuinka monta loimea hevosesi omistaa?

Niitä ei ole kamalan montaa. Muutaman Matsku tai tarhakaverit on tuhonnut tässä kahdeksan vuoden aikana. Alkuun niitä meni vähän tiuhempaan tahtiin, kun jätkän mielestä loimet oli nössöille (vaikka samaan aikaan poika oli kuin sokeria ja sadepäivinä kiukkuinen). Nyt on vanha herra alistunut kohtaloonsa ja loimet eivät herran omasta tahdosta leviä. Niitä onkin yhteensä näin pikalaskettuna vain kahdeksan, mutta jossain kaappien pohjilla saattaa olla joitain vanhoja reikäisiä ja repaleisia sadeloimia, joita ei ole saatu nakattua pois. Meiltä löytyy kaksi bucasin shamrock cooleria (joista toinen on ensimmäinen meidän Matupelille ostama loimi), yksi talliloimi, kaksi fleeceä (joista toisessa se saapui meille kahdeksan vuotta sitten), kaksi sadeloimea ja hyvin kevyt ulko/toppaloimi. Meillä ei niin kamalasti ole loimia osteltu, kun talvisin pojalla on karva siperian varalta ja kesällä villahousut, jotteivat ötökät syö.

Kuinka usein hevosesi liikkuu?

Pyrin liikuttamaan 5-6 kertaa viikossa ja reippaana ja ahkerana aikana meneekin se kuusi kertaa viikossa heittämällä. Sitten kun on tällaista jatkuvaa puolikuntoisuutta, väsymystä ja velttoutta niin saattaa niitä vapaapäiviä olla jopa kolme joinain viikkoina. Välillä muut menot ja kiireet estävät liikuttamasta ja silloin kysellään tuttuja apureiksi. Yleensä Matsku liikkuu muutaman rankemman päivän ja muutaman vaan olemattoman vetreyden säilyttämiseksi. Se tuntuu kangistuvan jos se ei tarhailua enempää liiku esimerkiksi kahteen/kolmeen päivään, joten pieni liikunta vaikka se olisikin vain humputtelua, on hyväksi havaittua.

Oletko varovainen vai "uhkarohkea" ratsastaja?

Varovainen. Mä en juuri uskalla rueta tekemään mitään, mistä en tiedä ja mitä en osaa. Tahdon tietää ensin miten asioita tehdään, ennen itse tekemistä, sillä tällöin voin olla hieman luottavaisempi lopputuloksesta. Meillä on ollut Matskun kanssa sen verran paljon ongelmia kontrollin kanssa, että se varovaisuus on vain tullut, kun mitään ei ole voinut tehdä ilman huomattavan suurta käsistä lähtemisen riskiä - vai pitäisikö sanoa todennäköisyyttä. Nyt tosin alkaa valta olla vaihtunut ja Matskun kanssa ei tarvitse enää mennä maastossa ohjat tiukalla olympia suussa ja jokaisen esteen jälkeen pysäyttää seinään, voi jo luottaa, vaikka eihän pilke silmäkulmasta ikinä häviä, eikä kuulukaan. Uusilla hevosilla olen aina varovainen, sillä ensimmäistä kertaa käsitellessä ja ratsastettaessa ei voi tietää, miten ne reagoivat erilaisiin asioihin. Tai ainakaan minä en tiedä :D

Olipas antoisaa kirjoitella tällasta! Loppuun vielä jotain, mille naureskelin hyvän tovin. Välillä me vähän keskustellaan siitä mitä tapahtuu ja Nallen häntä kertoo kyllä hänen mielipiteensä.

Meillä ei edelleenkään mene aina ihan putkeen, enkä minä aina osaa, mutta opitaan me koko ajan ;) Toivottavasti ainakin.