Kuolaimia vai rakettitiedettä?

Välillä tuntuu kuolainten valinnan olevan suunnilleen rakettitiedettä, mutta onneksi ei sentään. Vaihtoehtoja on monia ja jokaiselle hevoselle löytyy varmasti toimiva vaihtoehto kuolaimista tai kuolaimettomista.

Meidän puttepoika Matupeli sai ensimmäistä kertaa elämässään suuhunsa kanget tänään. Itseasiassa toista kertaa, ekalla kerralla ihan vain sovitettiin, mutta tämä oli siinä mielessä eka kerta, että ihan ratsastettiin ja mentiin valmennuskin niillä. Poitsu otti kanget tosi hyvin ja rauhallisesti vastaan, vaikka olihan ne vähän jännät, kun suussa olikin yhden raudan sijasta kaksi. Jarru parani huomattavasti ja pystyi muutenkin ratsastamaan mukavan pienillä ohjasotteilla ajoittain. Välillä taas takajalkojen aktiivisuus ja selän saaminen ylös oli todella hankalaa, kun tuntui, että kaikki jätkän aktiivisuus ja aivotoiminta keskittyi siihen, mitä siellä suussa oli. Esimerkiksi heti kun otin kankiohjasta, reagoi poika siihen hidastamalla, jäykistymällä sekä kuuroutumalla kyljistä, vaikka jalassa oli kannuksetkin. Toisaalta ehkä liimakavioisuus oli sinänsä anteeksiannettavaa, kun ne kanget oli ekaa kertaa siellä suussa ratsastettaessa ja pitäähän niihinkin tottua, etenkin 18-vuotiaan ensikertalaisen. :D

Ihan tosi huono kännykkäkuva :( ja maailman innokkain Matupeli. 

Mikäli innostuisin kangista ja Matupeli hyväksyisi ne osaksi elämäänsä sekä niistä olisi niin paljon hyötyä, että ne kannattaisi hankkia, menisi minulla sormi suuhun. Kankia ja bridongeja kun vaikuttaa olevan miljoonia erilaisia ja homman muuttuvan ihan rakettitieteeksi. Millaiset kanget? Millainen on Matupelin suu? Mitä sinne mahtuu? Onko korkea vai matala kitalaki? Kielentila vai ei, pitkä vai lyhyt varsi, paksu vai ohut suuosa? Entäs brigong? Tänään meillä oli nivel oliivirenkaalla, jota hieman epäilen, mutta siihenkään en saa selvyyttä, ennen kuin kokeilen muunlaista kuolainta bridongina. Olisiko bridongin oltava sitten kolmipala, nivel, oliivikolmipala vai oliivinivel vai ihan jotain muuta? Entä kuinka paksu bridong? Niin, että ostetaanko hevoselle vain kuolaimet vai meneekö ihan rakettitieteeksi tämäkin?

Matupelillä ei ole käsittääkseen ollut ikinä aikaisemmin kahta kuolainta yhtäaikaa suussa ja ei meillä mielestäni mitään kovin rikasta kuolainvalikoimaa koskaan ole ollutkaan. Meillä on vuosien varrella ollut muutamia kuolaimia, joista eniten käytetyin on ollut kolmipalanivel. Matupelin meille tullessa aloitettiin juurikin sillä. Pian sen rinnalle tuli olympia, josta ei juuri hyötyä ollut. Vaikka olympia vähän paremmin jarruttikin, oli jarrujen toiminta edelleen hyvin vajavaista. Ympyräongelmien saapuessa hankittiin full cheek nivelkuolain, joka auttoikin kääntymisessä Koljonvirralla. Ruohiksella jossain vaiheessa palattiin taas kolmipalaan ja aina välillä käytettiin full cheekiä sekä maastossa hyödytöntä olympiaa. Jossain vaiheessa meidän kolmipala kului niin, että Matupelin suupielet jäi liikkuvan renkaan väliin ja ostettiin tutit, joista poitsu ei tykännyt yhtään. Päätin joku aika tutteilua sietäneenä sitten ostaa Sprengerin aurigaanisen kolmipalanivelkuolaimen, koska olin kuullut, ettei niissä jää suupielet liikkuvan renkaan ja suupalan väliin, eikä muuten jää! Paras kuolainostos ikinä! Jätkä toimii aurigaanilla  muutenkin tosi hyvin, ei pure kiinni ja kuuntelee, eikä kuolain myöskään saa suupieliä verille, joten tutit pystyi unohtamaan.

Hypätessä on ollut käytössä kolmipalaa, full cheekiä, mahdollisesti olympiaakin, valmentajan full cheekiä, jossa suuosassa oli kuparikierre ja lopulta pelham. Hypätessä on aina ollut ongelma, kun mistään kuolaimista ei ole saanut tarpeeksi jarrua ja rattia. Onneksi keksittiin pelham, vaikka kova kuolain onkin. Muistaakseni Veeran pelham oli lyhyellä varrella, mutta se oli ensimmäinen kuolain, jonka kanssa hyppääminen oli oikeesti helpompaa, kivaa ja jarrullista. Tietysti pelhamilla täytyy kiinnittää käteen enemmän huomiota, mutta pystyin ensimmäistä kertaa ikinä ratsastamaan eteenpäin esteillä ja siitä tuli hyvä fiilis! Sittemmin ne suitset ja pelhamit katosivat satulahuoneesta (tämä on edelleenkin suuri kysymysmerkki). Ostin tilalle käytetyt vastaavat, joissa suuosa oli ohuempi ja varsi tosi tynkä. Kaiken kukkuraksi aurigaanilla toimiva hevoseni ei toimi tällä kuolaimella ollenkaan! Onneksi eivät paljoa maksaneet.

Mua ketuttaa, koska maneesissa tulee niin huonoja kuvia.

Tein myös vähän taustatyötä aurigaaniin liittyen. Olin todella kiinnostunut mitä metalliseosta se on ja yllätyksekseni (tai en nyt tiedä kuinka yllätys se oli) se on hyvin lähellä messinkiä, tarkemmin punaista messinkiä. Aurigaanihan on Sprengerin patentoima metalliseos, joka on 85% kuparia, 11% sinkkiä ja 4% piitä. Ainoa ero aurigaanin ja punaisen messingin välillä on pii, sillä punaisessa messingissä on 85% kuparia ja 15% sinkkiä. En tiedä mikä piin funktio aurigaani kuolaimissa on. Vaikuttaako se väriin, rakenteeseen makuun vai sinkkikatoon? Myöskään en tiedä mikä on kuparin ja sinkin suhde tavallisissa messinkisissä kuolaimissa, että onko se piitä vaille aurigaani, vai onko sinkkiä enemmän? Toisaalta en ole mikään kiistämään aurigaanin toimivuutta, sillä meillä aurigaanikuolaimen hankita oli paraas kuolainhankinta tähän mennessä, enkä usko, että parempaa teen. Tosin Matupelillä ei ole koskaan ollut messinkisiä kuolaimia, joten eroa messinkisten ja aurigaanisten kuolainten välillä en ole voinut tutkia käytännössä, mutta ainakin se aurigaani on hyvä.

Mua ihan harmittaa, kun tosi huonoja kuvia on tällä kertaa, mutta ei mun kamera vaan tolla peruskakkaputkella maneesikuvaukseen sovellu.