Tuo 29.2. ollut estetunti teki matupelin päälle tosi hyvää. En ollu nähny niin supertyytyväistä Matupeliä hetkeen. Vaikka kontrollia välillä puuttui niin toisinaan tuli hyviäkin hyppyjä noille pienille kavaleteille. Tunnin jälkeen poitsu olikin sitten kaikkensa antanut ja seuraavat 3 päivää perse niin maitohapoilla/jumissa, ettei mistään oikein mitään tullut.
Torstaina se saikin siis lepoa ja hierontaa. Käytiin maastossa kävelemässä Marlen ja Flamingon kanssa ja se oli hyvin mielenkiintoinen maasto se, kun mukana oli sonni nimeltä Matupeli. Suomeksi sanottuna Matupeli on alkanut saamaan taas reilummin kauraa, kun tuntui kuskista, että alkaa moottori hyytymään. Kauran määrää on nostettu nyt noin 2 kuukauden sisällä 1,5 litralla yhteensä. Alkuun poika sai 0,25 litraa kauraa kahdesti päivässä. Pattereita riitti vähäisestä kauranmäärästä huolimatta kiikuttamaan, kuskaamaan, hyppimään pystyyn, pukittamaankin toisinaan ja sun muuhun riiviöintiin. Sitten kaikki kiukuttelu ja korvienvälissä sutiminen väheni, joten kauran määrää voitiin lisätä. Tallinpitäjä lisäsi sen jo oma-aloitteisesti 0,5 litraksi kahdesti päivässä kunnes äidin kanssa päätettiin että annetaan nyt ihmeessä litra ja litra, ettei moottorista poveri lopu. No tämä litra kaksi kertaa päivässä aiheutti hevoselleni pienimuotoisen hepulin hetkeksi. Hoitopaikalla ei torstaina pysytty paikallaan sitten hetkeäkään, niin että melkein jo panikoiduin, että mikä sillä nyt on. Taluttaessa maastossa hyppäsi peräti 5 senttiä pystyyn, mikä on taluttaessa meidän ennätys. Ei meinaan ikinä aikaisemmin narun päässä moista ole minulle tai äidille tehnyt - Vladimir onkin poikkeus. Muutenkin oli ihan hepuli-Matupeli torstaina liikenteessä. Hieronta teki kaikesta huolimatta hyvää. Marle myös neuvoi miten venytellä Matskun jalat ja sitä ollaankin tehty nyt aina ratsastuksen jäljiltä.
Ympyrät ovat muodostaneet taas ongelmansa. Laukassa vain, onneksi, mutta ongelma se on silti. Josko oppisin niitä ulkoapuja käyttämään. Muuten viikonloppu meni normaalisti touhuillessa ja karsinoita nakellessa ja hevosia kuskaillessa tallilla Raisan apuna.
Eilen olisi sitten taas esteitä. Veera on aivan ihana valmentaja, kun sen tunnilla pääsee sopivissa olosuhteissa ja sopivin keinon otattelemaan Matskun kanssa niin, että kontrolli on loppupelissä suurimmaksi osaksi mulla. Eilen hyvänä harjoituksena toimi ravi-käynti-siirtymiset, joissa piti naputella raipalla samalla kun siirryttiin. Jos poika kiskoi ja punkasi ja juoksi ilman ajatustakaan hiljentämisestä käytettiin seinää ja peruuteltiin. Kyllä pisti herran korvien välissä sutimaan ja kuumumaan se raipalla naputtelu, niin että nakkasi siirtymisissä aina sellaisia 10 sentin söpöjä minipukkeja ja nousi välillä vähän pystyyn. Kuitenkin sain takaosan alle ja hevosen todella hyvin kuulolle ja kontrolliin niin, että esteratsastus ei ollut pelkkää pidättämistä ja kontrollin etsintää, vaan istuin alas ja ratsastis kontrollissa olevaa Matupeliä onnistuneesti laukkapuomeilla ja kavaleteilla. Oli taas tyytyväinen hepo ja ratsastajalla hymy korvissa.
Tänään sitten käytiin vähän liikuttelemassa maitohappoja ja jumiutunutta takamusta, joka iloiseksi yllätyksekseni ei ollutkaan juminen! Hevosessa oli ihan mieletöntä ryhtiä (siis muistakaa, että tämä kaikki kirjoitetaan mittakaavassa: Matupeli) ja se oli paremmin kuulolla kuin pitkään aikaan. Se ei painanut kädelle ja ja ja! Tätä iloisten ja superhyvin onnistuneiden juttujen listaa voisin jatkaa loputtomiin, sillä hevonen toimi aivan järjettömän loistavasti ja tyytyväisyys löytyi hepasta myös. Ihan kuin se olisi viihtynyt siinä tossun alla(tiistai ihan varmasti vielä vaikutti!) tehdessään hommia tosissaan.
Romaanien välttämiseksi voisin kirjoittaa useammin..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti