Yksi Matupeli huurteisena, kiitos!

Ei kiitos. En tahtoisi hapata, ärtyisää ja litimärkää hevosta, mikäli sen saisi kuivana ja täten hyväntuulisena. Tämän päivän sääolot eivät miellyttäneet Herra Matupeliä. Aamupäivä oli tarpeeksi hyvä loimetta ulkona riekkumiseen, mutta sitten lumisade yllätti meidän herkkähipiäisen. Silmääni osui autosta uloshypätessäni tämän näköinen hevonen.

Sisälle tuomani hevonen ei ollut ollenkaan iloinen lumisateesta ilmeen perusteella.

Sitten eikun harjaamaan lumet pois ja pikkuhiljaa varusteita niskaan ja liikkumaan. Teimme verryttelyn jälkeen hieman raipalla naputtelua siirtymisissä ja sain sen kuuntelemaan, vaikka jalkoja tuntui Matupelin mahan alla sijaistevan neljän sijasta miljoona.

Laukka on parantunut todella paljon Veeran pitämien kahden estetunnin ansiosta. Kaksi estetuntia ja Matupelin laukka parani varmaan kakskertaa paremmaks! Oikeassa kierroksessa pysyy ympyrällä jo ryhtiä ja vauhtikaan ei karkaa. Vasemmassa kierroksessa hommat sujuu niin kauan kun pojalla riittää jaksaminen. Sitten vauhti karkaa tai sitten se päättää hävitä ympyrältä, kuten hän tänään päätti tehdä. Se ei ollut sellainen kiltti pieni sievä punkaus, kuten normaalisti. Tällä kertaa oli ainekset holtittomaan kaahottamiseen ympäri maneesia. Saimme silti hidastettua hieman enne toista päätyä.

Herra kuikuilija kuuratukka. Taisi tässä kuvassa olla kameralaukkuni osittain hänellä suussa..

Virtaa oli ilmiselvästi liikaa. Torstain tunnin maastokävely ilmiselvästi ei ollut ollenkaan tarpeeksi rankkaa. Tosin sinnekin varustauduin norsujarruhökötyksin, vaikka käynnistä oli kyse. Oli olympiat kahdella ohjalla(ja takana  ketjun korvikkeena paalinarua), jotta on jostain mistä nykästä jos poju päättää olla pässi. Eipä tarvinnut kun oli luottomaastoviilipyttykaveri Flamingo mukana. Harmittaa ihan, kun maastoilusta on tullut meille ongelma niin monien "kiitolaukkaa kotia(tai jotain muuta, kuten ojaa tai peltoa) kohti"-kohtausten takia. Ehkä me pikkuhiljaa saadaan parsittua tätäkin hommaa kasaan. Mennään kivasti pienesti käyntiä pikkulenkkejä ja pidennetään lenkkiä, kun minun uskallukseni kasvaa ja Matsku pysyy kuulolla. Mä elän siinä toivossa että Matskusta tulee joskus vanha ja viisas ja rauhallinen, että voidaan ravailla ja laukkailla maastossa hallitusti sopivissa paikoissa.

Matupelin ehdoton ykkönen kuivatusloimista! Bucasin kaksikerroksinen systeemi. Alla punainen ohuehko fleece ja päällä hengittävä kakkoskangas. Ihan älyttömän hyvä ollut! Tosin Matupeli on purrut takamukseen muhkeat palkeenkielet. Muistaakseni äiti tämän paikkasi kerran ja eikös Matsku päättänyt olla paikoista erimieltä. Kuivakoot sitten enemmän ilmastoidussa loimessa, kun ei ehjä kelpaa!