Videoita kun katselee niin tuntuu ettei potsu saa takapäätään alleen oikein ja pääse astumaan takajaloilla oikein alleen. Tiedän myös yhden syyn sille: ratsastukseni. Matupelin lisätessä vauhtia, kun välttämättä voimaa ei ole vaikka muille jakaa, helposti itse hidastan, jolloin vedän ohjista taaksepäin. Mihinkäs tämä vaikuttaa? Valmentajan mukaan se juurikin vaikuttaa takajalkoihin, jotka eivät pääse ohjista taaksepäin ottamisen takia alle. :-----C
Masennuin nyt hyvin syvästi, sillä en tiedä mitä tehdä asialle. Miten saan takajalat toimintaan ilman että painellaan tuhatta ja sataa, koska silloinkin persaus jää helposti talliin?
Ehkä se tosiaan johtuu voimattomuudesta, ehkä se johtuu minun osaamattomuudestani (varmaankin suurin syy), ehkä se johtuu siitä tai tästä tai tuosta! Helvetistäkö minä sitä kuitenkaan tiedän näin vajavaisella teitämyksellä - en todellakaan tiedä tarpeeksi. tahtoisin tietää hevosista ja ratsastuksesta huomattavasti enemmän.
Nämä kuvan kaappauksia äidin videointi yritykseltä. Missä peppu jälkimmäisessä? Vai onko tosiaan vain huono askelkuva? Videolla näytti niin siltä että ei ota takajalkojaan tarpeeksi alle, vaan ne jotenkin räpiköivät vähän liian perässä. Toki voin kuvitella tai olla ylikriittinen tai muuten vain puusilmä. (Tälläkään kertaa ratsastajan asennossa ei välttämättä ole kamalasti kehumista, ainakaan jos käsien asentoa katsoo)
Kuitenkin kaikista ikävintä tässä touhussa on se, että kaikki kirjoittamani on arvailua josko on näin vai saattaisiko olla noin. Olen kaukana kuin kuu auringosta hevosalan ammattilaisista, eikä talutusratsastelua lukuunottamatta hevoskokemustakaan ole kuin 10 vuoden ajalta, joten epäilen suuresti omia taitojani ja tietojani hoidon, liikkumisen, ruokinnan, loimituksen, varusteiden sopivuuden ja kaiken muun mahdollisen kanssa. Luulen, ettei näin monimutkaisessa ja asiarikkaassa harrastuksessa tietotaitoa voi olla tarpeeksi, niin huonoa kuin hyvääkään. Varmasti maailman huipullakin ihmiset oppivat koko ajan ja tahtovat oppia, ainakin näin tahdon uskoa. Vaikeinta itselleni varmaan on tunnistaa mikä on eniten "oikein" ja sopivaa, kohti parempaa osaamista ja hevosen hyvinvointia, kehittyä ylipäätään tässä valtavassa tyylien ja lajien, tapojen ja perinteiden, tietojen ja faktojen maailmassa valiten aina se "oikea" tieto.
Onneksi en kuitenkaan ole liian nopea käänteissäni. En vaihda ja vänkslää Matupelin ruokia, loimia varusteita ynnä muita jokaisen hetken pohdintani jälkeen. Hevosemme on tyytyväisen näköinen elämäänsä tällä liikuntamäärällä, ruokamäärällä ja loimituksella: karva kiiltää, se on innokas, se on hyvin sosiaalinen ja ystävällinen meille, syö ruokansa, ei ole epämääräisiä patteja tai muita kummia juttuja, liikkuu ilman epämääräisyyksiä (mitä nyt itse välillä en osaa ratsastaa tarpeeksi hyvin). Se näyttää kaikin puolin voivan oikein hyvin, joten en isommin ole sen tilanteeseen kajonnut, vaikka pohdin monia asioita ja mietin olisiko muutos hyvästä vai pahasta. Jos löydän jonkun varmasti/tarpeeksi hyvän muutoksen ammattilaisen avustuksella, saatan muutoksen tehdä, kuten vaihtaa kolmipalan pelhamiin esteillä. Silti tahdon harkita ja punnita kaikki vaihtoehdot tarkkaan, mitä hevoselleni saan aikaan.
Järkeäkö tämä vaiko arkuutta?
Kaikelta pohtimiselta ehdin kuitenkin ratsastaa ja Matupeli oli eilen todella rauhallinen ja rento pihalla ratsastuksesta huolimatta. Tänään olikin vähän reippaampaa ja energisempää, kun illasta alkoi tuulemaan. Matupeli on niin säällä käyvä. Varmaa on virkeyden määrä tuulisella säällä, sateella saa mitä sattuu, mutta hoidettaessa aina hapan, aurinkoisella säällä riippuu pitkälti lämpötilasta; mitä viileämpää sitä virkeämpää. Kesän laidunlamaannusta odotellessa ja tietysti Matupelin ja tyttöjen kuherruskuukautta, joka on kaukana lamaannuksesta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti