Valoa tunnelin päässä ja jännitystä ilmassa

Jes! Mahdollisesti kyllä tämä tästä! Hierojalta tuli positiivista tuomiota. Monin osin parempi oli hieroa nyt. Mahdollisesti oli jopa maha pienentynyt, jota suuresti epäilen, mutta mikäli näin oli niin hyvä vain. Voisi sitä silti vähä vielä pienentää, mutta eiköhän se taas talvella ja syksyllä pienene. Se selän ylös nostava refleksikin (olen niin kamalan perillä kaikista termeistä ynnä muista hevosasioista) oli paljon parempi. Ehkä porkkanavenytykset ovat tehneet tehtävänsä. Iloiseksi kyllä teki nämä uutiset!

Tämä tosin teki selväksi sen, että kunnossa ollaan Ypäjää varten. Voi apua. Ensi maanantaina lähtö ja oon jo nyt kauhusta kankea. Matupeli on mahdollisesti salonkikelpoinen, mutta olenko minä? Onko meidän yhteistyö ypäjäkelpoista? Jännittää aivan kamalasti millaista porukkaa on Seniorimeetingissä ja minkä tasoista. 

Kaiken lisäksi on hirveä määrä tavaraa hankittavana vielä ennen sinne lähtöä. Tai no hirveä ja hirveä määrä, mutta muutamia hankintoja täytyy tehdä. Ainakin ruokakuppi täytyy ostaa! Kaiken lisäksi meidän paremmat suitset ovat teillä tietymättömillä. Toivon todella, että itse olen ne jonnekin tyhmyyksissäni jemmannut ja ne jostain tulla tupsahtavat takaisin, vaikka olenkin jo kaikki "omat" jemmapaikkani katsonut kahteen, ellen kolmeenkin, kertaan. Kirjoitin tallin seinällekin lapun niistä. Yritin olla ystävällinen ja toivon, että joku ystävällinen sielu ne jossain bongaa ja kertoo näköhavainnoistaan minulle. Ei hirveästi hymyilyttäisi uusia rueta ostamaan, kun edelliset olivat oikeasti hyvät vielä!

Toivottavasti suitset löytyy, Matupeli jatkaa toipumistaan ja minä selviän jännityksestä, joka tuntuu vaan kasvavan mitä lähemmäs ypäjälle lähtöä mennään, mitä todellisemmaksi se tulee että me mennään sinne pelleilemään. Joskos tämä tästä.

Herra kankeapeppu ravailee.