Määrätietoinen Matupeli

Haha alkusointu haha, mulla on joku viharakkaussuhde siihen, koska se on niin näppärä, mutta joka ikinen kerta se kuulostaa aivan idiootille.

Tuntuu, että hevoseni tietää tasan tarkkaan mitä se haluaa ja milloin se haluaa. Matupelin mielestä porkkanoidenkin pitäisi tulla luokse sekunnissa, eikä sitten kun palvelijat (me omistajat) ehtivät ne tuomaan. Määrätietoinen se on ollut myös siinä minne mennään ja milloin taluttaessa. Onneksi ikä on tuonut malttia ja myöntymistä - ihan jokainen ruohopuska ei kiinnosta. Turhaan ei meidän poika muutenkaan hötkyile, sillä monikaan asia ei pelota, turhat sivuloikkakoikat on noobeille ja laumassakin alempiarvoiset voi ihan hyvin jättää rauhaan. Matupeli ei kamalasti kiusaa lauman muita jäseniä, ellei Matupelin mielestä joku käyttäydy asiattomasti tai ole just sillä heinäkasalla, mistä arvon herra haluaisi syödä. Tarpeen vaatiessa nakellaan niskoja tai ojennetaan vähän enemmän.

Ratsastaessa Matupeli toimii hyvin, kun ratsastaja on 100% hereillä ja tietää mitä tekee ja milloin. Ratsastajan herpaantuessa edes vähän Matupeli saattaa käyttää tilanteen hävyttömästi hyväkseen ja vaihtaa suuntaa, askellajia tai harrastaa jotain muuta oman mielensä mukaista toimintaa. Onneksi kunnon ja osaamisen kasvettua on kontrollointia ja vahtimista voinut vähentää, vaikka silloin tällöin herra saattaa jotain keksiäkin. Otankin Matupelin kiinni hyvin äkkiä, kun tunnen takapuolessani, että poika alkaa tehdä omiaan. Jos Matupelin saisi takaisin hallintaan helposti kaahauksen jälkeen, tilanne ei olisi niin epämukava, mutta Matupeli kun lähtee niin sitä jarrua saa etsiä aika pitkään. Kun muut ihmiset maneesissa/kentällä huomaavat, että Matupeli ei ole hallinnassa on ratsastaja jo valovuoden verran myöhässä ja peli menetetty. Vaikka vauhti ei olekaan kova eikä kauheasti loikitakaan, ratsastajaa hävettää huutaa maneesissa muita väistämään hevosen tehdessä tyystin omiaan.

Tältä näyttää, kun Matupeli ei ole hallinnassa juuri ollenkaan, eli sangen…. normaalilta?  Muistan tilanteen hyvin elävästi. Piti nostaa vastalaukkaa ensimmäisiä kertoja ja putte lähti painelemaan sellasta ravia että lyhyen sivun seinä sai toimia jarruna.

Myös pystyynnouseminen on hyvin määrätietoista touhua herra Matupelille ja tästä on tullut pieni haaste. Estetunneilla millon mitäkin protestoiden Matupeli koikkelehti ylöspäin ja ohje oli aina eteen, reippaasti eteen, joka tietysti toimi kyseisessä tilanteessa. Nyt kouluvalmennuksissa ja itsenäisesti ratsastaessani haen lyhyitä ja aktiivisia askelia taivutellessa käynnissä, jotta jätkä odottaa ja alkaa kantamaan itsensä sekä astumaan takajaloilla enemmän alle, mahdollisesti jopa suorajalkaisen pökkelöinnin sijaan takajalkoja koukistaen. Pysähdyksestä lähtiessäni liikkeelle Matupeli lähtisi mielellään harppomaan isoja askelia jättäen takajalat suorina meksikoon ja unohtaen odottaa ratsastajaa ja apuja. Liikkeelle lähtiessäni pyrin antamaan pohkeella pienet avut eteenpäin ja samalla yritän kertoa ohjalla sekä istunnalla että snadeja askelia kiitos. Se ei aina kuulu Matupelin suunnitelmiin, joten hänpäs keksii nousta vähän pystyyn, koska estetuntien perusteella sitten mentäisiin reippaasti eteenpäin ja voisi unohtaa ne lyhyet pienet askeleet. Härskiä. En ole käskenyt tässä tilanteessa eteenpäin reippaasti, koska Matupeli tällöin saisi tahtonsa läpi, mutta ei ne surkean pienet keulimisyrityksetkään ole se toivottu asia.

Mitä tehdä?

Kerran estetunnilla meillä oli vähän erimielisyyksiä.