Härvätään ja särvätään

Itkettää ihan, kun katsoo äidin videoimia pätkiä siitä miten hyllyy ja hytkyy Matupelin selässä. Ehkä ois aika vähän tehdä vatsalihaksia tai muute vaan kuntoilla. Toisaalta tänään ei ollut kovin vakavamielistä ratsastusta minkään osalta, treenivakavuusaste oli hyvin lähellä nollaa. Sähläsin ja hekotin koko ajan ihan sama mitä tein, kun ei ihan keskittyminen riittänyt. Siirtymiset ainakin oli aina ihan kamalia, kun keikuin vaan menemään.

En kyllä myöskään tiiä onko kanget meidän juttu. Näppäröittäähän ne, koska pääsen vähän paremmin käsiksi tähän lentävään itsepäiseen lihapullaan, mutta mieluummin pääsisin samaan tulokseen ilman. Tosin en pääse.

Tänään kokeiltiin meidän omaa kolmipalaa oliivinivelbridongin tilalle. Pystyin tällä kuolainyhdistelmällä tekemään enemmän töitä ravissa. Oliivinivelellä taivuttaminen oli todella hankalaa askellajiin katsomatta. Matupeli vastusti paljon enkä päässyt kylkiin käsiksi ollenkaan. Joko nivelkuolain ei ole Matskua varten tai sitten joku muu kanki-nivelbridongi yhdistelmässä ärsytti äijjää. Ravissa nivelbridongilla myös selkää on minun vaikeampi ratsastaa yhtään ylös, takajalkoja meksikosta alle ja niska nousee ja menee Matupelin pökkelökaulakin aika koukkuun. Kanki-kolmipala toimi paremmin ravissa, mutta laukassa ei niinkään. Nivelen kanssa laukassa pystyin ratsastamaan etuosaa kevyemmäksi ja takaosaa enemmän alle, sekä pyöristämään hevosta hieman enemmän. Kolmipalan kanssa laukassa etuosan keveyttä oli vaikeampi ratsastaa, vaikka kevythän tuo on suokiksi kai muutenkin, välillä ainakin vähän liiaksi asti.

Kuvankaappaus ravilävistäjästä äitin ei niin loistavasti tarkennetusta videosta ja nolo takakeno.

Hauska miten iso ero oli kahden kuolaimen välillä. Mistä lie kertoo? Ollaan pari päivää menty putkeen kangilla niin kuin kehotettiin ihan vain senkin takia, että Matupeli tottuu ja hyvin on tottunut. Ekalla kerralla kangilla suu kävi, kun oli vähän jännää ja eilen ei käynyt kuin vähäsen ja tänään ei ollenkaan. Poitsu oli kuin vanha tekijä konsanaan. Paras poni♥!

Myös voisin ratsastaa ilman kannuksia tässä välillä vaihteluksi. Loppukesästä, vai oliko se jo syksyä, pistin kannukset jalkaan valmennuksiin, kun ei tahtonut mennä pohje läpi. Yleensä, kun pohjetta ei kuunnella, muistutan perään kannuksella, vauhtia me ei kuitenkaan lisää tarvita :D. Ilman satulaa ratsastaessa ei kannukset tietenkään ole jalassa, mutta syksystä asti ne ovat lähes joka kerta satulalla ratsastaessa olleet(satulaa tosin en ihan hirveästi ole vaivautunut käyttämään, heh). Ehkä voisi vaihteluksi pois jättää. Onnistuttiin tänään myös tekemään aika sievä kaarre vastalaukkaa oikealle!