Yhteistyöongelmia siellä, täällä ja tuolla

Voihan istunta! Milloin tulee mitäkin tuomiota siitä, miten päin könötän pielessä. Ihan hyvä on saada niitä tuomioita, mutta kaikista tuomioista huolimatta en ole saanut istunnan oivallusta. Itku! Ehkä epätoivon partaalla aloitan maanantaina ne vatsalihastreenit. Edelleenkin tilanne on se, että hevonen kulkee huomattavasti paremmin ilman satulaa.

Pekosen torstaisessa valmennuksessa selvisi, että yksi syy lisää tähän edelleenkin jylläävään istuntaongelmaan on satula ja minä. Me ei vain tuon Wintecin yleispenkin kanssa olla kavereita. Se lähtee ihan jo siitä, että istuinosa on hieman liian leveä minulle ainakin perstuntuma tasolla, mutta se ei ole tämänhetkinen huolenaiheeni. Syynä istuntani ongelmiin on jalkani livahtaminen satulassa istuttaessa erittäin taakse, jolloin se mahdollisesti provosoi Matupeliä eteenpäin. Helppoa on heinänteko juu! Jalkosen taaksemenemisongelmaa ei ole ilman penkkiä. Grr!

Hevoseni vauhti satula selässä voi johtua noista kontrolloimattomista jaloistani, jotka pysyivät liian takana. Vaikka kuinka nojasin taakse, eivät jalkani suostuneet tulemaan eteenpäin. Kippaudun satulassa eteen päin hups vaan. :( Myös syyksi voi löytyä jokin satulassa pielessä oleva seikka, kuten ilmapaneelien rikkinäisyys tai jokin muu. Toivottavasti vika olisi kuitenkin vain minun ja Wintecin yhteiselossa tai pelkästään minussa. Koulusatula olisi silti kiva juttu!

Elämäniloinen pappa :)

Myös sain torstaina vähän lisävauhtia muutenkin. Sydämeni vienyt Lavita-poni päätti pitää juuri 20 kymmenelle kääntyvän itseni nuorena ja antoi minun maistella maneesin hiekkaa. Mukavasti alkukäyntejä käveltiin pitkin ohjin noin puolitoista metriä seinästä, kun niin hirvittävät päälle hyökkäävät poneja syövät lumet tulivat katolta alas ja Lavita otti ritolat. Lähdettiin kuin nato-ohjus seinän kautta nätisti 180 asteen käännöksellä ja en ehtinyt reagoida ollenkaan. Ensimmäinen ajatus tuli jo ollessani hyvin huonosti satulassa: "ehkä mä vaan päästän irti.." Siellä hiekassa sitten istuttiin. Hauskaa oli, kun en ole hevosen selästä tipahtanut varmaan kohta 5 vuoteen kertaakaan! Kiitokset Lavitalle vinkeästä synttärilahjasta, vaikka selkä ja kyljet vähän jumiin menivätkin! Nyt onneksi jo täysin taistelukunnossa!

Matupelin kanssa edelleen hypätään kerran viikkoon, mutta nyt kun poika sai flunssa-tetanus-rokotteen ja rokotteen herpekseen tämän herpeshepulin keskellä, niin sai viikon kevyempää ja jätettiin hypyt välistä. Jätkä onkin ollut oikea sovinisti sika estetunneilla. Suussa oli viimeksikin fullcheek nivelet, joissa suuosa oli kuparia, kierteellä ja aika ohut. Jarrusta huolimatta aina välillä Matupeli oli sitä mieltä että: "Minä vien, vikise sinä!"

Tänään meillä oli pojan kanssa erimielisyyksiä hoitopaikalla, kun minä keksin letittää herran harjan. Pää heilu sinne tänne ja koko ajan sain olla siirtämässä tuolia, että letitys onnistui. Alun pään viskomisen tuloksena letissä olikin muutama radikaali mutka, joten se ei pysynyt kasassa. Sen hetken, kun se pysyi näytti poitsu oikein siistille!

Herra hirviöharja.