Päivä alkoi hevosen pienellä juoksuttamisella omistajien toimesta tallilla, viimehetken siistimisellä, harjan letityksellä ja vielä hevosen paketoinnilla kuljetusta varten. Koppiin olikin astelemassa vallan kaunis ja edustuskelpoinen tamma (toki se koppiin astelu ei nupitettuna ja paketoituna sitten mitään lempipuuhaa ollutkaan, vaikka mainiosti sinne sitten päätyikin).
Kauniista ja ilmeikkäästä päästä ropisi pisteitä hurjasti arvosteluissa.
Paikan päälle päästyämme kipaisimme vielä pienet juoksutukset tekemään. Divina käyttäytyi oikein mallikkaasti, vaikka matkalla pahinta pelkäsimme ja kävimme kaikki mahdolliset kauhuskenaariot läpi. Kyllähän sitä vähän jännittää täytyy. Ainakin minä jokaisessa jännässä jutussa Matupelin kanssa jännitän hurjan paljon ja yleensä tartutan sen vielä hevoseenkin. Onneksi Divinaan ei meidän ihmisten jännittäminen hirveästi tuntunut tarttuvan. Ihmispuolen jännittämisestä huolehti Divinan omistaja ehkä eniten, kun ei tamma aina ole täysin mallikelpoisesti käyttäytynyt ja tottakai kilpailutilanteessa toivoo hevosen toimivan ja olevan mallikelpoinen.
Ensimmäisen kerran kameroille poseerattiinkin juoksutuksen jälkeen jopa pariin kertaan. Upean näköistä oli!
Hyvä treenailu ja harjoittelu kantakirjausta varten tuotti tulosta ja Divina oli kuin olikin loistava! ;) Käyttäytyi ehkä rauhallisemmin kuin muut hevoset. Seisoi rauhassa, juoksi rauhassa ja meni sinne minne pitikin. Ainoa pieni vähän jännä juttu taisi olla säkäkorkeuden mittaaminen kun erinäisiä taktisia mittoja tutkittiin. Siinä piti vähän teluta, mutta lopulta sekin sujui lähes ongelmitta.
Sitten kovalla juoksuttaessa tutkittiin hieman jalkoja ja varmasti muitakin juttuja. Tarkkaan en tiedä missä välissä mitäkin tapahtui, sillä tuomarit puhuivat suurimmaksi osaksi tanskaa ja siitä möpellyksestä, näin viehättävästi ilmaisten, en osannut yhtään mitään tulkita. Tuula ja Divina tekivät hyvää työtä ja Tuulankin jännitys alkoi jossain vaiheessa helpottaa, vaikka kahvitaukokin piti pitää hevonen toisessa kädessä ja kahvikuppi tai korvapuusti toisessa.
Sitten odoteltiinkin maneesia ja siellä kävelyä, viimeistä arviointihommelia ja irtojuoksutusta ja tietysti palkintojen jakoa ja rakennearvostelujen kuulemista (puhunkohan nyt ollenkaan läheskään oikeilla termeillä tai edes sinnepäin....). Knabetammat olivat maneesissa ensin koko porukka ja arvioitiin varsat (ja samalla niiden emät) yksitellen ja sitten loput tammat yksitellen. Tähän hommaan kuului hetken seisoskelu tuomareiden edessä ja sitten irtona maneesissa juoksentelua ja kauniiden askeleiden esittelyä. Divina suoriutui vallan mainiosti tästäkin Tuulasta puhumattakaan! Tuula oli kyllä niin topakka koko reissun, vaikka jännitystä oli ilmassa paljon, mutta voi hyvänen aika olisi sitä minullakin jos kantakirjaisin oman hevosen (joka ei kyllä ole mahdollista, kun uljas Matupelini on ruunattu, ikävä kyllä).
(Harmi kun maneesista on niin vaikea saada millään asteella kelpoja kuvia...)
Lopulta olikin tammojen ja varsojen palkitseminen. Paikalla oli monta hienoa knabstrupia ja odotukset eivät olleet niin korkealla miksi lopputulos osoittautui. Tuomarit järjestelivät hevosia jonkin näköiseen järjestykseen ja me tallinpitäjän kanssa uumoiltiin paremmuusjärjestystä katsomosta ja jännitettiin, tai ainakin minä jännäsin! Lopulta hevoset suihkuvat Divina kärjessä katsomoa kohti riviin: Divina ihan oikeimman puoleisimpna. Arvostelujen lukeminen aloitettiin Divinasta ja Divina sai rakenteesta erittäin hyvät arvostelut, vaikka etujalat vähän pisteitä laskikin ja laukasta ei parhaita mahdollisia pisteitä saatukaan. Tammojen kerätessä ruusukkeita huomattiin, että super-Divina oli saanut ainoana punaisen ruusukkeen sinisen lisäksi. Alkoi arveluttamaan josko sittenkin Divina oli paras tamma ja niihän siinä kävi! Divina oli tuon päivän paras tamma ja pääsi kaiken lisäksi best in show -rinkiin ja siinä sijoittui kolmanneksi! Oli meidän kaikkien, etenkin Tuulan, helppo hymyillä kun odotukset ylittyivät! Ei taidettu olla parhaan tamman titteliä hakemassa alkuunkaan vaan sieltä se tuli! Oli hevonen ja esittäjä erittäin väsyneitä ja esittäjä yhtä hymyä ja iloa loppumatkan. Kannatti lähteä käymään kantakirjaamassa!
Supersuuret onnittelut Tuulalle ja Divinalle onnistuneesta päivästä ja parhaan tamman palkinnoista ja kolmanneksi parhaan hevosen palkinnoista! Ihan mahtavaa!
Pitihän sitä nyt vähän pussailla onnistuneen suorituksen jälkeen!
Voittajana on helppo hymyillä!
Paikalla oli myös useampi muukin upea pilkukas, jotka olivat vallan sympaattisia, suloisia, osa sai palleropisteitä ja osa loisti karismallaan varmaan usean kilometrin päähän. Sain todella paljon hyviä kuvia (nyt hei katsellaan kuvia mun osaamisen mittakaavalla, koska mä mikään hyvä kuvaaja kuitenkaan ole), vaikka hevoskuvaus ei ole todellakaan minun vahvuuksiani.
Tämä sai minulta niitä ultimaattisia söpöyspalleropisteitä!!!
Karismaattisuudesta kehuja saanut orivarsa
Jalostusoikeuden saanut ori
Ja lopuksi vielä vähän pientä ja isompaa pilkkullista yhdessä kuvassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti