Veltto takapää ja huonoja ilmoja

Niin se on vähän ollut. Millon kumpi takanen on vähän kankea, veltto, vetelä, hidas jne. Kyllä tää alkaa jo parempaan päin olla, mutta esimerkiksi kisojen ja sitä seuraavan Siirin tunnin jälkeen tuntui tosi huteralle poitsun peppu ja takajalkojen askellukset erimittaisille. Olen sitten parhaani mukaan yrittänyt jumppailla ja mennä rennommin usein ja muutenkin kevyemmin. Eiköhän tästä hyvä tule, kunhan voimaa tulee pyllyyn (ei minun) lisää. Viimeksi Siiriä nähtiin torstaina ja Matsku oli hyvä, vaikka oikea takanen oli vähän vetelä ja hidas. Varmaan niin paljon sitä käyttänyt, kun on varonut vasenta, että nyt on sitten väsähtänyt. En tiedä. Noh, toivottavasti tämä tästä.

Ollaankin maastoiltu enemmän kuin väännetty ja käännetty kentällä puoli takapäätä pudotessa kokoajan matkasta, mutta nyt kelit ovat pistäneet vähän vastaan. Esimerkiksi 25. syyskuuta oltiin raviradalla kävelemässä lumisateessa. En ole varmaan ikinä ratsastanut syyskuussa lumisateessa. Hienohelma-Matupeli ei oikein tykänny siellä lumisateessa taapertamisesta.

Käytiin myös reilu viikko sitten testaamassa raviradalla uusi estejarru (jos nyt ikinä enää esteille asti päästään), kun edelliset hävisivät/varastettiin suitsineen päivineen, perkele. Eikä kyseisistä babypelhameista eikä suitsista ole mitään kuulunut vieläkään, harmittaa edelleen. Onneksi uusi jarru löytyi halvalla ja on juuri sopivaa kokoa! Edellinen oli vähän kintsake, mutta näissä on tarpeeksi leveyttä ja muutenkin ovat hyvin kivat.

Me ei hirveästi olla maastossa käyntiä kovempaa menty, kun kontrollin puuttuminen saattoi aiheuttaa täyskäännöksen kohti tallia. Nykyään ei moista tapahdu, mutta auta armias sen kerran kun niin kävisi. Siitä varmaan harjoteltaisi sitten pois Matupelin loppu ikä. Ollaan kuitenkin menty laukkaa ja ravia ihan onnistuneesti joka suuntaan tyyliin joka puolella, mutta aina on ollut tuntuma ja kontrollista on huolehdittu ehkä liikaakin. Jarrun kanssa sitten laukkailtiin vähän reippaammin ja vapaammin menemään. Kyllä jätkä tykkäsi! Tälläkin reissulla karmiva kaatosade yllätti meidät loppukäynneissä.

Kaiken lisäksi Matupelillä on aivan karmiva, rehellisesti karmiva, talvikarva jo nyt! Kaikki hevoset ei edes kasvata niin paksua karvaa talvella mikä tolla urpolla (kaikella rakkaudella) on jo nyt! Ennen kuin ilmat nyt kylmeni oli poika hiessä ihan pienestäkin työstä, kun on jo vetänyt villahousut jalkaan, ärsyttävää. Onneksi ilmat viileni ja ei niin ratsastettaessa hikoile. Tosin viileammät ilmat toivat virtaa ja mukavasti pidätteitä kuunnellut Matupeli ei jaksa niihin enää niin keskittyä ja kuunnella. Toisaalta vaihteluksi kivaa on ratsastaa vireämmällä hepalla kuin koko kesänä!