Väärinymmärryksiä ja innokas Matupeli

Ei ollut Pekosen valmennusta ei. Päätä särki aamulla liian vähän unen ansioista. Pyysin äitiä kysymään varalta Heikkiä valmennukseen Matupelillä. Äiti ymmärsi, etten mene ollenkaan. Vartavasten kuitenkin lähdin koulusta kotiin nukkumaan, jotta voisin illalla mennä valmennukseen. No Heikille luvattu, joten Heikki sai mennä. Kiukuttelin sitten kotona, kun olin valmennusta niin odottanut.

Perjantaikin meni hevostelun osalta harakoille, kun äiti oli käsipuoli ja minulla sovittua menoa. Lauantaina onneksi tuli muutos asiaan ja Matupeli oli melkein hyvä. Vauhtia riitti, kun sopivat verryttelyt oli tehty. Olin iloinen, kun pystyin verrytellessä laukkaamaan pitkin ohjin rentoa hömpötyslaukkaa ympyrällä! Se ei tuntunut mitenkään pyöristyvän, vaikka kuinka istuin peppu penkissä ja yritin. Pidemmällä ohjalla toimi onneksi hieman paremmin. No 1,5 tunnin treenauksen jälkeen oli hevonen sopivasti hikinen.

Sunnuntain neronleimaukseni:

Päätin hypätä muutaman kerran maahankaivettua ristikkoa.

Voihan meidän estetykki! Se oikein sytty, kun hypättiin ehkä 20-30 cm korkuista ristikkoa ensimmäistä kertaa kahteen vuoteen. Pakko oli ensimmäisen hypyn jälkeen (kun sitten sain sen hallintaani puolikkaan pitkän sivun kiitolaukkaravisekamelskan jälkeen) laittaa tiedeman-apuohja vähän estämään kaikkea kaahotusta. Tällä kertaa Matupeli oli niin innoissaan, että sen takia ei meinannut pysyä lapasessa. Normaalisti se ottaisi ohjat, koska hän vain tietää paremmin ja ei tahdo tehdä mitään rasittavaa kokouralaukkaa.