Päätin siis toissapäivänä, että nyt laukataan. Matupeli oli erimieltä. Ideana oli laukata koko uraa, mutta Matupeliltä se ei suju kun päädyistä jää se 10 metriä käyttämättä laukassa. Eikä se aloitus helppo ollutkaan. Matupeli totesi heti ympyrältä suoralle siirryttäessä, että mitä ihmettä en mä suoralla osaa laukata. Laitoin laukkaamaan ni mentiiki sitte pää viidentenä jalkana maata viistäen mullilaukkaa pienillä äkkikäännöksillä höystettynä. Vielä sokerina pohjalla poika päätti antaa Marin maistaa omaa lääkettään ja nakkasi takapuoltaan sellaset 10-20 senttiä(ei siis ole koskaan pukittanut ratsastaessa aiemmin, edes pieniä). Koko homma kysyi kyllä rohkeutta, kun ei ollut koko hevonen aina ollenkaan lapasessa. Sille kun vaan ei voi mitään, kun se päänsä alas kiskoo ja päättää määrätä ja kiikuttaa. Ei se Validimirillekaan alistunut, vaikka muut "ongelma hevoset" olivat niin nöyrää poikaa.
Lopulta laukka sujui ihan nätisti, vaikka päätyihin ei päästykään.
Eilen sitten köröttelin satulatta ihan oman istunnan virkistykseksi (kun ei ole mitään hevosta enempää mihin tukeutua).
Karkkolaisesta vielä yksi hyvä kuva!
Heikin nakitin tänään menemään Matupelillä. Voi tehdä putelle hyvää. Toivottavasti tehnyt paljon laukkaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti