Lähdettiin ensinnäkin myöhässä, kun tallintekemiseen meni pitkään. Ajoissa oltiin, mutta verkka-aikaa ei jäänyt kuin vaivaiset 10 minuuttia. Ei siinä ajassa meidän kohta 17 vuotiaasta palikasta saa vetreää kouluponia tekemälläkään. Tästä voitte ihan itsekin päätellä, ettei mennyt valmennus ollenkaan hyvin. Tyytyväinen silti on pakko olla, kun karvakuningas oli kiltisti eikä pökyillyt ja sinkoillut minnekään. Kokemuksena ihan supersiisti!
Matupeli kuikuili kopista ulos aina kun ovi avattiin, toisinaan jopa hirnui. Hänet oli pakko pistää ojan puolelle, kun tyttöystävä on hieman kookkaampi.
Huono kuva moisesta, mutta eroa oli ihan reilusti, eikä Ninnalla kamalasti tilaa ollut omalla puolellaan liikuskella. Voi pikku Matupeliä.
Nyt väsyttää ja huomenna sama rumba uusiksi, mutta aikaisemmin tallia tekemään. Kokemattomalle rankkaa, mutta palkitsevaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti