Kunnialla loppuun asti

Eilisestä myöhästymisestä oppineina tänään herättiin jo 15 yli 5 ja oltiinkin 15 yli 6 tallilla. Muita ei ollut joten heiniä hevoselle. Koskaan niitä jakaneena meni muutamalle kuivan syöjälle säilöä. Kuulemma eron huomaa vain pierujen määrässä. No kaasupurkaukset sitte työntää niitä eteenpäin.

Sitten taas aamutallirumba ja hevpset kyytiin ja menoksi.

Äiti on tekniikan ihmelapsi ja tarvitaan joitain opetusta, että saadaan kuvia, jotka eivät kaipaa kamalaa määrää käsittelyä. Kuvia katsellessa kuintenkin tuli itkettyä ja naurettua ratsastuksen huonoudelle. Kädet taivaissa ja pohkeet jossain hornan pyllyssä ja peppu pois penkistä. Vaativia tosin oli tehtävätkin vastalaukkaan taipumattomalle(siis pyynnöstä) Matupelille. Ensin suoralla uralla ja sitten keskiympyrää. Keskiympyrällä saatiin toiseen suuntaan 2-3 askelta ja toiseen suuntaan ei edes yhtä pitkää sivua. Onneksi ei siis menty valmennukseen turhaan!

Matupelin peruskaahauksesta kuva ja sitten yksi onnistuneimpia otoksia siltä 2 minuutin hetkeltä, jolloin meni minusta tosi hyvin(mahdollisesti siksi, että koko muu valmennustunti meni ihan pepulleen). Paljon ollaan kyllä puolessa vuodessa kehitytty, vaikkei vielä tarpeeksi hyviä olla.

Kyllä meiän suokilla häntä viuhoo.

Hyvää oli oppia ratsastamaan niin, että saa sen tuntuman ottaa, kunhan se käsi ei tee liian isoa liikettä. Kun nyt olen Matupelillä vähän hujellellut turhn pitkällä ohjalla ja välillä liian vähällä tuntumalla. Ihania oivalluksia tuli!

Ei voi kuin olla tyytyväinen itseensä ja hevoseen! Rankka viikonloppu takana ja ihan mukiin menevästi!