Jurvellusta ja ratsastustaitojen puutetta

Ypäjästä aletaan olla toivuttu kaikin puolin, mutta jotain jäi sieltä mukaan: Matupeli jurveltaa nykyään taas ratsastellessa. Ypäjällä se loppuajasta niin väsähti, että se yritti viedä - ja veikin - ja temppuili vähän enemmän muutenkin.  Usein Matskun tosissaan väsähtäessä se pistää ranttaliksi. Silloin alkaa pienet ja onnettomat keulimisyritykset ja laukassa kuskailu ja edestä jäykistely.

Nyt sitten pääsin yhdelle Siirin tunnille ratsastamaan ja oli huomattavasti hankalampaa, kuin keväällä ja alkukesästä. Videomateriaalia kuitenkin seuloskeltuani meno näytti paremmalta kuin alkukesästä, kuinka kummassa? Huolimatta tästä Matupeli aina välissä "kivettyi" edestä ja pohkeen saaminen läpi oli tosi hankalaa. Tuntuu myös, että hevoseni nyt kesällä lihottua hieman, onneksi vain hieman, en saa millään ilveellä jalkoja sen ympäri, vaan ne sojottavat suoraan kohti maata hevosen mahan estäessä niitä kaartumasta yhtään sinne alle. Tai sitten tästä täytyy päätellä minun olevan kutistunut tai muuten vain kamalan persjalkainen. Lisäksi istuminen vasemmassa laukassa on tosi hankalaa. Peppu ei pysy ollenkaan penkissä. Tuntuu, että omat ratsastustaidot ovat taas ihan hävinneet. Mihin se kaikki edistys ja riemu jonka koin alkukesästä asioiden alkaessa sujua hävisi? Höh!

Toisen Siirin tunnin sai mennä Heikki ja uskoisin, että hyvää teki ainakin Matupelille. Siltä se myös perjantaina tuntui. Itse olin maannut sängynpohjalla useamman illan ja pari päivääkin päänsäryn ja oksentelun kourissa, joten en ollut lähellekään ratsastuskunnossa torstaina. Harmitti, koska olisin mielellään mennyt. Onneksi kuitenkin Heikki pelasti ja taisi Heikki ihan mielellään mennäkin Matskulla. Kehujakin kuulin! Jippii!

Ehkä me vaan Matupelin kanssa tarvitaan enemmän valmennusta ja opetusta ja meuhkaamista että: "ratsasta mari ratsasta". Jälkimmäistä ehkä minä tarvitsen enemmän ja eniten.

Aina ei voi onnistua. Ekassa kuvassa oon ihan kiero kuin korkkiruuvikin, eikä toisessa ehkä sen paremmin mene..