Matupeli, Mari ja ekat ulkopuoliset kisat.

Oli ja meni vieläpä ihan hyvin. Toki aina voisi mennä paremmin ja todellakin olisi voinut mennä.Silti olen lähes tyytyväinen tähänkin.

Päivä alkoi aamukuuden herätyksellä ratsastajan osalta: aamupuurot naamariin, "kisavaatteet" ja päällysvaatteet päälle, vähän ripsaria, nuttura kehiin ja eikun tallille. Tallilla oli hevosen vuoro laittautua. Tarvitsin jakkaran letitykseen, siis korkeimman minkä tallista löysin. Letti oli huono, mutta sovittiin porukassa, että sai luvan kelvata ja kelpasihan se, vaikka muutamaan otteeseen meinasikin aueta. Ensikerralla, jos ensikertaa tulee, paremmin sitten.

Autossa muut nauroivat, että mitä lähemmäksi päästiin, sitä valkoisemmaksi Mari muuttui. Jännitin aivan älyttömästi, mutta onneksi Matupeli ei jännitellyt tai sitten se oli taas kovis poika, joka ei jännitystä näytä.  Paikan päällä jätkä käyttäytyi todella mallikkaasti. Vahti ja tarkkaili ympäristöä, vahti laumakaveria, joka tuli myös kisoihin mukaan, kuten Matupelille on normaalia, mutta silti kuunteli minua ja jätti mylvimiset sikseen. Pari kertaa hirnuttiin toki, mutta muuten oltiin hiljaa ja keskityttiin aika pian verkka-alueella hortoilun jälkeen jo ratsastajaankin.

Selästä Matsku tuntui hyvälle verkassa. Tosi hyvälle. Se aurigaanikuolain sopii poitsulle. Tosin jostain syystä jo jonkun aikaa on ollut hankalaa saada pohje läpi, joten tuntui, ettei kannuksetkaan aina verkatessa riittäneet. Kuitenkin hevonen oli hyvä siihen nähden, mitä se on ollut. Radalla ei sitten ollutkaan enää niin hyvä meininkin. Raipan olin jättänyt puolessa välissä verkkaa pois, mutta tahmaus iski vasta radalla. Tai sitten jännitykseni siirtyi hevoseen tai sitten lamaannuin ja unohdin ratsastaa tai jotain muuta typerää. Spekuloida voi vaikka kuinka, mutta en kyllä ole varmaan ikinä ratsastanut niin tahmealla Matupelillä, kuin tuona päivänä siellä radalla. No tiedähäntä, mutta ärsyttääpä silti. Pitäisi sanoa, että hyvin meni, mutta kun en ole koskaan tyytyväinen, joten niin siinä kävi taaskin, ettei mulle kelpaa, vaikka oikeasti hyvinhän meillä meni!



Videolta puuttuu alkutervehdys, koska omasta kamerasta loppui tila muistikortilta ja äiti paniikissa vaihtoi toiseen kameraan. Radasta sen verran, että seiskoja tuli kolme kappaletta: toisen voltin jälkeinen suoristus keskihalkaisijalla, oikea laukannosto ja lopputervehdys. Niistä olin tyytyväinen, mutta oikeassa harjoituslaukassa tuleva laukkalävistäjä tippui raviin ja siitä tuli nelonen. Se harmitti aika paljon. Ja muutenkin sellaiset asiat, jotka olisivat voineet mennä paremmin ja vaikka eivät olisi voineet mennä paremmin, olisi niiden pitänyt silti mennä paremmin ainakin pääni mielestä.

Mutta tosi kivaa oli ja uudestaan vaan heti sopivan mahdollisuuden tullen! :) Tästä toivottavasti vaan kehitytään!