"Dangerous big monster". Nämä sanat kuulin, kun stuntratsastaja, hevosten ja ongelmahevosten kouluttaja, sirkusratsastaja ja maastakäsittely-kurssimme vetäjä Vladimir Georgiev nousi meidän "vanhan ja liian hitaan" suomenhevosruunamme selästä. Matupeli sai siis analyysin ja leiman otsaansa: "big boss", "dangerous horse" ja "big monster". Hän myös totesi, että "you're brave girl because you ride this dangerous horse". Siinä vaiheessa kyllä nauratti. Meidän löllökö dangerous horse?
Lauantaista ei ole materiaalia, kun niin silmät tiukasti hevosessa ja Vladossa katselin touhua ja dokumentointivälineistö unohtui kokonaan. Sunnuntailta onkin videomateriaalia (kun äiti ei oikein sitä valokuvaus puolta handlaa).
Odotin Matskun lauantain tunnilta enemmän tahtojen taistelua, mutta poika oli paljon kiltimpi kuin pari vuotta sitten kesällä. Tosin niskasta ja kaulasta ei myödännyt vaan oli kuulemma kova kuin kivi ja jännittynyt. Siinä sitten Vlado ja Matupeli otteli oman aikansa ja teki niskan pehmennystä ei niin menestyen. Myös pääsi pyörömaneesissa juoksentelemaan irti, mutta kontrollissa.
Sunnuntaina sitten pitikin pistää penkki selkään ja Vlado totesi vyön olevan liian pitkä (meillä on aina toiminut, mutta joo onhan se vähän ehkä pitkä...). Pian Matupeli nökötti pyörömaneesissa westernsatula selässään ja sellaset lännenratsastajien käyttämät ohjat suitsissaan. Oli pojan ilme melkoinen. Siihen kun lisättiin taivuttava irtojuoksutus niin, että ulko-ohja sidottiin löysänä nuppiin ja sisäohja satulavyöhön niin, että hevonen joutuu taipumaan. Hetken kuluttua se alkoi sitten hieman myödätä ja toimia. Liikkuminenkin muuttui aivan täysin: selkä nousi ylös ja takajalat aktivoituivat. Sieltä löytyi mieletön ravi. Sitten poitsu olikin jo ihan märkä, koska näin Vladoa lainaten "no heavy physicla work, only mental". Tätä juoksutusmetodia aion pyöröpömpelissä hyödyntää, kun vaikutti niin superilta!
Sitten olikin ratsastuksen vuoro ja Vlado hyppäsi urheasti Matskun selkään. Matupelin piti taas niskasta myödätä ja paikallaan taipua sivulle. Se kuitenkaan ei kuulunut Matupelin suunnitelmaan ja aikansa paikallaan pyörittyä kuin lännenratsu poitsun takaset pettivät ja hän Vlado selässään kaatui. Oli hölmistynyt ilme Matupelillä, kuin ei olisi ymmärtänyt mitä tapahtui. Vlado sitten hyppäsi takaisin selkään ja homma jatkui.
Lopuksi minä sain nousta Matupelin selkään siinä Vladon westernsatulassa. En aikaisemmin ole koskaan istunut sellaisessa, joten jännitti, että osaankohan ollenkaan - se satula oli mahtava! Siinä oli hyvä istua ja siihen "sujahti" melkein kuin koulupenkkiin, tosin eritavalla.
Kivaa oli ja teki hyvää meidän uusiutuneelle ympyräongelmallemme ja monelle muulle Matupelin kovapäisyyden aiheuttamille esteille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti