Kevät vaikuttaa Matupeliin ihan hassusti. Se on ihan täpinöissään välistä ja unohtaa ratsastajan. Se ei kuitenkaan ylensä ole ollut näin pitkä ongelma. Kevät saa kanssa ruunanretaleen luulemaan itsensä taas villiksi nuoreksi oriksi. Tytöt kiinnostaa ja olemattomat hormonit hyrrää. Lisäksi jokaiselle maneesissa ohittavalle hevoselle on luimittava.
Sitten oma istuntani on mystisesti hävinnyt taivaantuuliin. Sain istuntaa vähän enemmän pakettiin hetki sitten, mutta nyt kaikki on hävinnyt. En todellakaan tiedä mitä olen muuttanut tai mitä en, mutta peppu pomppii ja ihan lötkö keskivartalo. Notkoselänkin olen haalinut kasaan, kivaa! Etukeno ja takakeno vaihtelevat miten sattuu, joten se ei ole nyt se isoin ongelma. Istuntaani voisi kuvata tällä hetkellä lausahduksella: "paketti on levinnyt". Siltä se ainakin tuntuu. Siksi varmaan myös Matupeli saa tilaisuuden juosta ja livistää alta, olla kuuntelematta ja unohtaa minut, kun istunta ei toimi.
Myös mietin, että josko älykästä Matupeliä tylsistyttää. Pelkkä maneesissa pyöriminen viikoittaisella estetunnilla höystettynä käy varmasti pojalle yksitoikkoiseksi "mä osaan jo"-jutuksi. Harmittaa, kun maastoilu ei meille sovi käyntimaastoja lukuun ottamatta. Maastossa on niin paljon vahdittavaa ja oma lauma (tallin hevoset...) jäivät tallialueelle. Kyllä, Matupeli pitää itseään kukkona tunkiolla, joten yksin maastosta tullaan hyvinkin reippaasti takaisin laumaa vahtimaan. Kaverin kanssa sitten onkin vähän rennonpaa, mutta askellajin muuttuessa raviksi kontrolli saattaisi hävitä sekunnissa. En arvaa ottaa riskiä tullaanko kiitoravilla vai -laukalla maastosta kotiin, kun ei tätä jätkää kiskaistakkaan ruttuun sisäohjasta muhkean ja vahvan kaulansa ansiosta. Tämä tosin on suurimmaksi osaksi vain omaa kriisiäni, sillä enhän tiedä menisikö Matsku supernätisti nykyään.
Ehkä otan itseäni niskasta kiinni joskus ja testaan minne me päädytään, jos maastossa ravataan.
Tänään Marle hieroikin pojan taas! Kivaa! Oli vähän jumeja kaulassa ja lantion(??) alueella. Lavat sillä eivät ole olleet jumissa pitkään aikaan: ensimmäisen kerran, kun Marle Matskun hieroi lavat olivat yhdet jumisimmista. Edistytty on ainakin jossain! Tai en nyt tiedä, miten sen ottaa, kun en oikein hevosenhieronnasta ja lihasten normaalista "jumitilasteesta" tiedä. Käsitin kuitenkin että jossain oli pahempia jumeja kuin toisaalla ja joistain pahemmista jumeista on päästy eroon (tai ne eivät ole tulleet takaisin). Parempaa ratsastusta vaan kehiin.
Lämmittelin tosiaan Matskun lihakset ilman satulaa. Yllätyin, miten hyvin herra toimi ja miten kunnossa oma istuntani oli ilman tiellä olevaa satulaa! Peppu pysyi penkissä, jalat lähellä ja Matupeli joutui kuuntelemaan, kun olinkin lähempänä. Mitään kannuksia ja raippoja tarvittu lisäapuina. Huomasin myös mukavan asian, etten tukeutunut ohjaan. Matsku meni superisti ne pienet ravipätkät mitä lihaksia lämmiteltiin. Lisäksi superheppatyttö Jasmin 6v. sai mennä loppukäynnit Matupelillä pitkin ohjin ilman satulaa. Matupeli onkin pikkutyttöjen herramies, joten hän totteli ja oli oikea kullannuppu Jasminin kirpottaessa Matupelin tynnyrimäisen selän päällä Marlen hevosen villaloimen seassa. Söpöä!
Muutenkin Matupelista on tullut ihan pusupoika. Ennen niin kovis jätkä on nyt ihan hassu pusuttelija koko ajan. Marlen hieroessa Matupeli kokoajan hamusi ja pusutteli takkini olkapäitä tai pipoani jne. Hoidettaessa ihan samajuttu. Heti pään lähelle mennessä toinen on ihan pusipusi. Ottaisi vaan ne kuolaimet yhtä pusipusi suuhunsa, mutta ei. Tutit on Matskun mielestä vaan niin lapselliset, että siitä on saatu ongelma ja kiukuttelu alkaa, kun pitäisi kuolaimet suuhun saada.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti