Ensimmäinen niistä oli Matupelin huono päivä. Tosin nyt on pitkän aikaa ollut pelkkiä huonoja päiviä, kun meno on ollut yhtä yhteistyöhalutonta kuin eilen tai lähinnä Matupelin "minä päätän"-asenteen toteuttamista. Tästä johtuen ensimmäiset hyppypätkät ovat ohjista repimistä, seiniä päin menemistä ja hallitsematonta kaahausta.
Toinen syy oli se, että videolla nähtäisiin ei niin hevosystävällistä menoa. Matupelin sikailun takia kuolaimia laskettiin ensiksi yhdellä reiällä molemmilta puolilta. Kuolain muuttui täten terävämmäksi ja otti hieman kovemmin. Hallintaa tuli vähän enemmän, mutta ei tarpeeksi. Sitten vielä toisilla rei'illä. Kuolaimet olivat nyt todella alhaalla ja Matupelin käynti ja kuunteleminen muuttui tosi paljon. Piti vain kädellä ratsastaa kevyemmin ja rauhallisemmin, mutta eipä tarvinnut kiskoa, kun pienemmistä kuunteli hyvin. Tämän viritelmän ongelma oli se, että kuolain oli niin alhaalla, että Matupeli sai kielen kuolaimen päälle. En ehkä itse olisi uskaltanut ratsastaa niin, mutta valmentaja sanoi että siinäs kokee kurjuutta kun ei mukavammin kuunnellut. Hirvitti, mutta onneksi hevonen sai kielensä kuolaimen päälle taas pian.
Sen voin kyllä sanoa, että tuo Matupelin kovasuisuus(vaiko -päisyys?) ja kuuntelemattomuus ei johdu täysin ratsastustaidottomuudestani, vaikka paljon voisin vaikuttaa osaamalla enemmän. Matupelille minä olen se, jolle pottuilla ja jolle hannata vastaan: se pikkutyttö jota pystyi viemään tosi kepeesti jo sillon 8 vuotta sitten! Se keksii aina uuden jutun, jolla ottaa tilanteen hallintaan, koska sitä huvittaa ja hän ei halua alistua. Hänen pitää olla pomo. Tämän hetkinen juttu on kuolaimeen pureminen ja niskan jäykistäminen niin, että koko hevonen muuttuu kiveksi etupäästä. Ratsasta siinä sitten, kun mikään ei poniin vaikuta.
Olin silti tuntiin tosi tyytyväinen, sillä välillä muistin istua ennen estetta alas ja nostamaan pyllyn vasta, kun hyppy tuli. Ne kohdat näyttivät videollakin kivoilta ja onnistuneilta. Lisäksi vielä: Note to self: älä lähde estetunnille syötyäsi migreenilääkettä alkavaan päänsärkyyn, sillä olet liian pökkyrässä muistamaan kokonaista rataa.
Nätisti seisottiin ja kuunneltiin Veeraa.
Tämä este tipahti kerran tai kaksi... Ratsastinkin pudottamisen jälkeen kypärä silmillä sarjan seuraavalle osalle, kun ei hevosella eikä ratsastajallakaan tasapaino ollut parhaimmillaan.
"Välillä pitää ottaa loikka vähän kaukaa, uknow. Eikä pikkutytön tuol seläs tartteis yrittää kumarrella. Mä tiedän että mä oon kuitenkin kuningas, se on selvää ilmanki." -Matupeli
En näytä enää ehkä niin hirveältä esteillä pojan selässä, mutta millon könötän mitenkin. Oppimassahan sitä onneksi ollaan. ;)
Sunnuntaina sainkin mennä taas superilla kouluponilla Lavitalla. Se oli niin ihana. Se taas alkuun toimi hyvin ja hyvin nosti laukat ja teki kaikenlaista. Ehkä jalustimet olivat reiän lyhyet minun makuuni. Se on aivan ihana ratsastaa, kun se toimii. Se on koulutettu, eikä mikään raakile. Sillä pystyy oikeasti tekemään asioita ilman, että ne ovat ponille vaikeita ja ratsastajan täytyisi tehdä niin riivatusti töitä kaiken eteen, kun poni osaa jo valmiiksi. Itse pitää vain osata ratsastaa. Erijuttu se on Matupelin kohdalla. Toisinaan juurikin alkaa harmittamaan Matupelin osaamattomuus ja meidän kykenemättömyys ratsukkona(kyvyttömyyteni viedä meitä tarpeeksi eteenpäin), kun ratsastaa tällaisilla osaavammilla ja opetetuilla tapauksilla, joilla kykenee tekemään asioita, jotka eivät puskasuokkimme kanssa onnistu. Mutta silti Matupeli on se rakkain kavioeläin, jonka tunnen.
Lavitalla rastastuksesta sen verran vielä, että alku meni hyvin ja jossain vaiheessa taas alkoi taas fuskaus ja kusetus. Takajalat eivät olleet täysillä mukana vasemmassa laukassa ja lopulta ei sitten laukka einää edes noussut. Ravissa toimi alusta melkein loppuun. Sain sitten raipan käsiini kun laukka ei enää noussut. Johan rupesi nousemaan ja pohkeella ei enää ponin mielestä voinut ratsastaa ollenkaan. Pieni pohjeapu ja tsing, vauhti kasvoi kymmenellä. Sain sen kuitenkin ajoittain jossain määrin pyöristymään ratsastettaessa ravissa sekä laukassa ja väistöt sujuivat, vaikka ravissa ratsastus vaikeutui huomattavasti raipan astuessa mukaan. Silti tosi ihana poni ratsastaa ja pidän siitä paljon!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti