Laukka tuntui paranevan huikeasti estevalmennusten ansiosta, mutta enää se ei ole ollenkaan niin hyvä kuin se oli hetki sitten. Mennään pitkät sivut vaan kovaa, kun muuten tippuu raville. Ravissa on myös vaikea työskennellä: heti kun otan vähän tuntumaa niin pää nousee ja kaikki menee pieleen. Pidemmällä ohjalla taas mennään hetki hyvin kunnes sitten mennään vaan lujaa. Käynninkin ratsastus on ihan kamalaa. Mitä tässä välissä tapahtui? Missä välissä se tapahtui? Milloin ratsastukseni muutti näin radikaalisti?
Tein sen taas, argh! Alkoi päässäni kummittelemaan, että jos Matupeli onkin kipeä, kun se nykyään hikoilee enemmän ratsastettaessa. Raivostun aina itselleni, kun yllätän itseni ajattelemasta ja kriiseilemästä Matupelin vointia. Silti vähän pelottaa, kun kaikki järkevä tekeminen on muuttunut vauhdiksi. En vaan osaa ratsastaa sitä hyväksi, vaikka vielä viime viikolla osasin ainakin vähän paremmin. Se toki voi olla vähän jumissa tai pahimmassa tapauksessa kipeä jostain. Hirvittää, sillä jos tilanne ei ala muuttua, niin pakko olla jotain pielessä!
Kovapäisyys on taas palannut ja poni ei tahdo ratsastettaessa taipua ja alistua komentooni. On se ehkä juminen, mutta ei kamalasti, sillä se kyllä taipuu kun itse haluaa: hoitopaikalla venyteltiin sivulle kuinka pitkältä porkkananpalan saa ja kyllä taipuu joka suuntaan (Hanna myös venytteli Matskun jalat! Jee!) Selästä käsin vaan ei toimi kun herra tahtoo olla se pomo. Puuduttavaa.
Lisäksi ostin uudet kivat saappaanvarret sillä entiset levisivät ennen perjantaista ratsastusta. Ne olivatkin monta vuotta vanhat kaikkialta kulahtaneet chapsit. Nepparit oli löysät, resori venynyt ja vanunut, ne valuivat jaloissa löysyydestään, muutama sauma ratkennut ja viimeinen ne irtisanonut tuomio tuli, kun jalan alle tuleva kumilenkki oli katki ja palasina. Loistava tekosyy ostaa liian kalliit, napakat, hyvät ja kivan näköiset nahkaiset saappaanvarret. Jee, jotain uutta ratsastusvarustetta! Kivaa!
Entiset oli vähän jo heikossa hapessa.
Nämä eivät sitten kovin äkkiä kiinni sujahdakaan.
Sunnuntaina meno oli sitten tätä koko ratsastus. Häntä viuhu ja oltiin kaikesta erimieltä.
Eilen oli sitten Pekosen valmennus ja siellä taas tuli palautetta ratsastuksesta! Se oli todella hyvä juttu, sillä palautetta ja korjausta ollaan kaivattukin. Matupeli meni ajoittain hyvin ja ajoittain muuttui ihan köntiksi. Äiti videoi hieman materiaalia valmennuksesta ja jälkeen päin näytti valmennus menneen ihan hyvin, vaikka toki olisi voinut mennä paremminkin. Apujen suuruus ja istunta saivat ansaitsemansa noottinsa. Hyvälle miellelle tulin erityisesti, kun Pekonen kehui poitsun laukkaa jo verkatessa, miten hyvä siitä on tullut. Laukan peräänannostakin saatiin pisteitä kotiin sitten kun oikeasti työskenneltiin. Sama vanha kuuri saatiin myös vatsalihaksia: sata illassa.
Tänään ei myöskään hypitä niin kuin normaalisti tiistaisin, mutta toisaalta välillä siitäkin on hyvä taukoa pitää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti